— Kasvi Jyrki

Kuoppaista liikennepolitiikkaa

Liikennepoliittiset valinnat määrittelevät yhteiskunnan kehityksen pitkälle tulevaisuuteen. Esimerkiksi 1800-luvun loppupuolella tehdyt päätökset Suomen rautatieverkon rakentamisesta loivat perustan nyky-Suomen aluerakenteelle. Kasvukeskukset sijaitsevat edelleen, yli sata vuotta sitten rakennettujen pääratojen varrella, ja ilman omaa asemaa jääneet paikkakunnat taantuvat edelleen.

Hallituksen liikennepoliittiset valinnat jättävät yhä useamman paikkakunnan ilman omaa rautatieasemaa.

Hallitus supistaa ja lakkauttaa erityisesti haja-asutusalueiden junaliikennettä. Joukkoliikenteen vähentyessä maakuntien houkuttelevuus kärsii. Esimerkiksi Pohjois-Karjalasta lakkaa kaikki henkilöjunaliikenne lukuun ottamatta Joensuusta Helsinkiin kulkevaa yhteyttä. Myös Itä- ja Länsi-Suomea yhdistäneet poikittaisyhteydet katkeavat, kun liikenne loppuu Seinäjoelta Jyväskylään ja Keuruulta Tampereelle.

Uudellamaalla Y-junan vuoroja vähennetään ja asemia karsitaan. Kärsijöinä ovat etenkin Karjaan ja Inkoon asukkaat ja yritykset. Y-junan liikennöinnin vähentämistä ei voi perustella edes vähäisellä käyttäjämäärällä. Todellisuudessa Y-junia halutaan vähentää Rantaradalla, pois hidastamasta Turun ja Helsingin väliä kulkevia junia.

Hallitus on ilmoittanut, että lakkautettavien junavuorojen rataosuudet avataan kilpailulle.  On kuitenkin epätodennäköistä, että näille reiteille löytyisi yrityksiä, jotka investoisivat kannattamattomille osuuksille samalla kun VR:llä olisi monopoliasema muilla rataosuuksilla.

Rautateiden henkilöliikenteen kilpailutus voi olla perusteltua: se voi tuoda kustannussäästöjä, parantaa palvelua ja lisätä matkustajamääriä. Kilpailutus on kuitenkin toteutettava harkiten, ei hätiköitynä säästötoimena.

Rautateiden henkilöliikenne tulee avata kilpailuille ensimmäiseksi kaupunkiseuduilla, joilla hyödyt ovat suurimmat. Kilpailulle avattavan liikenteen palvelutaso on määriteltävä selkeästi, henkilöstön saatavuus ja asema on turvattava, ja rataverkkoa on kehitettävä ja ylläpidettävä. Kilpailusta ei ole paljon iloa, jos radat ovat niin huonossa kunnossa, että täsmällinen liikennöinti on mahdotonta.

Kilpailun avaamisesta huolimatta ostopalveluliikennettä tarvitaan myös jatkossa. Sille on turvattava riittävät määrärahat. Samalla ostopalvelun rahoituksesta on tehtävä avointa: tällä hetkellä pääkaupunkiseudun kannattava liikenne rahoittaa haja-asutusalueiden liikennettä.

Nyt lakkautettavien reittien junaliikenne loppuu niin nopeasti, ettei mikään yritys ehdi hankkia Suomen raiteille sopivia junia, palkata työntekijöitä, hankkia viranomaislupia ja aloittaa liikennettä ajoissa.

Myöskään korvaavat bussilinjat eivät ole kaikille todellinen vaihtoehto. Bussilla matka-ajat pitenevät, ja monet joutuvat hankkimaan oman auton. Lakkautettavia junayhteyksiä käyttävät myös nuoret, opiskelijat ja eläkeläiset, joille yksityisautoilu ei ole vaihtoehto.

Radanvarsikunnat ovat kaavoittaneet asemien ympärille asuntoja ja työpaikkoja. Nyt kunnat tuntevat hallituksen pettäneen heidät. Kärsijöiksi joutuvat perheet, jotka ovat ostaneet tai rakentaneet kotinsa asemien lähistölle. Junaliikenteen loppuessa heidän asuntojensa arvo romahtaa.

Liikenneinvestointeja ei tule tehdä erillisinä, vaan osana yhdyskuntarakenteen, elinkeinoelämän ja asumisen suunnitelmallista kehittämistä.

Nopeat ratayhteydet kaupunkien välillä yhdistettynä nopeisiin raideyhteyksiin kaupunkien sisällä muodostavat perustan modernille ekologiselle yhdyskuntarakenteelle, jossa henkilöautoa ei tarvita.

Joukkoliikennettä on kehitettävä eri liikennemuotojen kokonaisuutena, jotta vaihtoyhteydet toimivat.

Hallitus kohdistaa liikenteen kärkihankkeessa 600 miljoonaa vanhojen väylien kunnostamiseen. On hyvä, että tie- ja rataverkoista pidetään huolta, kunhan toimet kohdistetaan kohteisiin, joista saadaan paras hyöty.  Sen sijaan on lyhytnäköistä, ettei liikenteen rakenteita ja liiketoimintamalleja uudistaviin hankkeisiin liikene rahoitusta.

Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun ratahankkeet, kuten Pisara- ja Kaupunkirata sekä pikaraitiotiet tuottaisivat paljon investointia suuremmat liikennehyödyt ja maksaisivat itsensä verotuloina. Vastaavasti esimerkiksi Elsa-rata parantaisi junaliikenteen kilpailukykyä kaupunkien välisillä reiteillä.

Hallituksen liikennepolitiikka katsoo liiaksi menneisyyteen. Meidän on korjattava vanhat kuoppamme, mutta rakennettava samalla tulevaisuutta.