— Kerttu Hakala

Tietoyhteiskuntastrategia (sekavia huomioita)

Kyllä, tänä yönä päätin lukea kansallisen tietoyhtesikuntastrategian vuosille 2007-2015. Jälleen yksi paperi täynnä "osaamisen kehittämistä". Yhtenäpäälinjauksena on "Palvelurakenteiden uudistamisen politiikkaohjelman käynnistäminen". Lupaavaa alkuhelinää, jessus. Mutta hei. Strategiaan sisältyy myös "konkreettinen toimeenpano-ohjelma". Olen aina ollut sitä mieltä, että sana "konkreettinen" pitäisi eliminoida, terminoida, tuhota... Kyllä se toimeenpano-ohjelma kuulostais vaan paremmalta ilman sitä pirun konkreettista siinä edessä. Mediakasvatuksesta tuolla puhutaan, onneksi. Osana sitä, että oppilaat peruskoulussa valistetaan käyttämään mediaa ja tietotulvaa valikoiden ja kriittisesti, voisi miettiä sitä, miten yritysten annetaan markkinoida omia tuotteitaan kouluissa täysin kritiikittä. Ihan kelpo asioita paperista kyllä löytyy sanasuonsilmäkkeiden seasta. Esimerkiksi "osallisuutta edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta, joka edistää myös kasvua ja työllisyyttä kestävän kehityksen mukaisella tavalla ja jossa julkisten palveluiden ja elämänlaadun parantaminen asetetaan etusijalle" kuulostaa oikein hyvältä. Joitakin koulutuspolittiikkaa liippaavia juttuja löytyy myös, kuten tutkimusaineistojen (gradut, väikkärit) sähköinen julkaiseminen ja näille avoin portaali sekä yhteiskuntatutkimuksen infrastruktuurin kehittäminen sekä työyhteisöjen ja koulutusyhteisöjen yhteistyö. Joukkoliikenteen langattomat yhteydet on hyvisjuttu kans, ja vielä viimeisenä vois mainita ehdotuksen siitä, että sosiaali- ja terveyspuolella vois tarkistaa omat tietonsa itse. Parhaimmillaan tietoyhteiskunta omasta mielestäni lisää demokratiaa, avoimuutta, osallisuutta ja ymmärrystä. Haparoivien hajanaisten huomioideni jälkeen haluaisin kuitenkin kysyä yhden ehkä irrelevantin kuuloisen, mutta mieltäni usein strategioiden lukemisen jälkeen painavan kysymyksen: Miksi aina kehitetään, miksei voida parantaa?
Jaa sivu: