— Kerttu Hakala

Ees taas taas

Olin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden vaalikoulutuksessa Helsingissä. Käytiin Tuija Braxin vieraana eduskunnassa, kuultiin Akavan ja SETAn hallitusohjelmatavoitteista, Ode alusti perustulosta ja Oras ilmastojutuista... Aivan loistava koulutus! Koulutuksesta siirsin sitten lisä-sivistyneen itseni Mikkelin seudulle, missä oli Taimin ristiäiset. Tämä oli ristiäissarjassa tätä nykyä viimeinen koitos: kaikki kolme sisarustani ovat saaneet viimeisen puolen vuoden aikana lapsen ja nyt on kaikilla sitten nimikin. Jäin hetkeksi Helinän, Timon, Helmin ja Taimin luokse ja palasin eilen. Tein koiravaihdon eli jätin Nahanin sinne ja otin mukaani Lounan, joka täyttää keväällä 11 vuotta. Nahanin ja Lounan eroa kuvaa hyvin Timon luonnehdinta: Louna on peruskallio ja Nahani juoksuhiekkaa. Vuokrasin yliopistolta läppärin mukaani ja sain junassa naputeltua vaikka mitä juttuja. Olin tosi tyytyväinen eilisiltaan asti, kun sähköposteja purkaessa hyökkäsi suoraan kasvoille kaikki ne asiat, joita en kuitenkaan ollut muistanut. Mutta olen mikä olen ja muistan mitä muistan, ainakin pitäis muistaa muistuttaa itteään siitä että sen nyt on riitettävä mihin pystyy ja kaikkeen ei voi pystyä. Tajusin olevani riippuvainen matkustamisesta. Istuksin vuodessa ihan älyttömän paljon junissa ja busseissa, enkä oikeastaan enää tiedä miten eläisin ilman jatkuvaa reissaamista. Tämänkertainen eteläänmeno oli täydellinen junamatka: pari tuntia juttelin vieruskaverin kanssa (tätä tulee tehtyä entistä enemmän nyt, kun matkassa on yleensä aina koiruus), pari tuntia luin lehtiä, pari tuntia tein nettisivuille kysymys-vastaus-pareja ja pari tuntia torkuin ja tämän päälle ehdin vielä ajatella pari tuntia löyhästi kaikenlaisia asioita. Koska seminaari- ja muista matkoista on tullut mulle niin tärkeitä, niin on ihan mukavakin asia, että asuu kaukana muusta perheestä ja Helsingistä. Nyt täytyy vaan yrittää rentoutua ja pitää hommat hanskassa. Onneksi on kampanjapäällikön ja tukiryhmänkin hanskat olemassa.
Jaa sivu: