— Kerttu Hakala

Budjetit ja periaatteet kampanjoissa

Luin juuri äsken, kuinka Tytti Tuppurainen satsaa bussinkylkimainoksiin, koska hänellä ei ole varaa näkyä niin paljoa televisiossa ja lehdissä. Hmm. Mua huvittaa vähän - mulla ei todellakaan ole varaa näkyä bussin kyljissä. Vasemmisto ja demarit ovat ostaneet ihan jo puolueenkin puolesta bussinkylkiä, vihreille on teettänyt työtä ja tuskaa saada edes vaalikota Rotuaarille. Moni on minulta muuten kysynyt, että kuinka paljon puolue rahoittaa kampanjaani... ehei, vihreillä ei ole sellaiseen varaa - tästä lystistä sen sijaan maksan itse puolueelle 150 euroa ehdokasmaksua. Mutta toisaalta, mua hävettäisi laittaa vaaleihin hillittömiä summia. Oma budjetti näyttää tällä hetkellä kipuavan yllätyslahjoitusten turvin tuonne kolmen tonnin pintaan, aika hurjaa sekin. Lasken budjettiin mukaan ViNOn tuen, vaikkei se tulekaan suorana rahana vaan esimerkiksi eka kertaa äänestäville tehtävänä suorapostituksena. Jotenkin kuitenkin mulla on kunnia-asiana se, että pienestä budjetista huolimatta pystyn pysymään periaatteissani. Vaalitiskirätit eivät ole krääsää, vaan käyttökamaa, joka kaiken lisäksi maatuu. Sekä käyntikortit että esitteet on painettu (tai painetaan, esitteistä osa tulossa tänään...) 100-prosenttiselle kierrätyskuidulle, ja rusettiluistelussa tarjottava mehu on tietenkin lähiluomua. Etenkin käyntikorttien kanssa mietin hetkisen niitä maksaessani, että oishan tän toki saanut paljon halvemmalla riistokartongille, mutta minähän törsään ekojuttuihin jos ja kun minä kerran haluan.
Jaa sivu: