— Kerttu Hakala

Ei juu vaarinhousut

Sain Helinältä vaarin vanhat housut, jotka on joitakuita vuosia sitten pienennetty Helinälle sopiviksi. Ne on kivat. Yksi tapa kantaa sukua mukanaan on pitää äidin 60-luvulla Englannissa ostamia hukka-hanskoja, isän (joidenkin mielestä äärimmäisen rumaa) ikuisuusvanhaa WWF-pipoa ja vaarin housuja. Semmoinen minulle sopiva tapa. Vanhoja valokuvia katsellessa olen harmitellut sitä, etteivät vanhempani ole säästäneet kaikkia makeita housuja ja kenkiä ja paitoja ja kaikkia muita, mitä minä voisin ehkä nyt käyttää (tosin äidin ja isän 70-lukuhousut ei kyllä varmaan mahtuisi mulle). Omaa vaatekaappia katsoessa taas miettii, minkä verran perintöä on järkevää säästää tuleville sukupolville ja mistä on yksinkertaisesti hankkiuduttava eroon. Tekeekö poikakaverille palveluksen ja nipistää hieman pois siitä "oisko tää hyvä, vai tää, vai tää, kato nyt" -valikoimasta vai ajatteleeko ikään kuin kauaskantoisesti omaa nokkaansa pidemmälle ja jemmaa osan myöhempiä ihmisiä varten... Löysin joskus Paimelan varastosta laatikkoon pakattuna yläasteaikaisen nahkatakkini. Äiti oli kaiketi ajatellut, että jos ei muuta, niin tämä pitää säästää jotta voi jollekin kertoa miltä tuo tyttö näytti silloin. Ja se takki kyllä kertookin paljon ajastani tuolloin. Luultavasti varaan kirppispöydän taas, pistän hyvät kiertämään ja kelvottomat paikkakankaaksi, kasseiksi ja lumpuiksi.
Jaa sivu: