— Kerttu Hakala

Perunapsykologiaa

Jos edellisessä merkinnässäni kerroin vähän siitä, että papujen kylväminen on terapeuttista, niin tänään oon yltäny ajattelussani paputerapiasta perunapsykologiaan. Ihmettelin Johannalle, että miksi peruna tippuu syliin tai lentää muuten vaan jonnekin aina silloin, kun syö aularavintolassa yksin. Ei siis silloin, kun on porukassa. Johanna arveli, että mä haen tällä perunajutulla muiden ihmisten huomiota. Sitähän ei tietty tarvitse, jos on jo porukassa. Mun pitää ehkä avata itseäni ja alkaa toteuttamaan alitajuntaani paremmin, esimerkiksi perunoiden aktiivinen heittely saattaisi lisätä kanssakäymistä muiden kanssa.
Jaa sivu: