— Kerttu Hakala

Lupaan,

että mä kirjoitan pian kirjeitä ihmisille. Ihan oikeasti. Olen ihan liian huono pitämään yllä ihmisten Kertun elämä -tietoutta (joka on muuten ihan karmea sana, tuo tietous). On kuitenin ihanaa, että Maria-kummi ainakin seuraa vähän mun temmellystäni tätä kautta. Musta tuntuu flunssaiselta, ulkona sataa ja Oskari meinas että on mun homma käyttää koira ulkona (siis mitä? mun koirako se on? Ai niin...). Eikä tässä vielä kaikki: mulla alkoi soida päässä joku 90-luvun mennyt ikäänkuinhitti, jossa joku mies lauloi "jäit sateen taa". Kyllä tässä on tarpeeksi yhdelle ihmiselle! Feissaaminen jatkuu ja tykkään hommasta edelleen ja enenevissä määrin. Mietittiin ihmisten kanssa yks päivä tauolla, että miten rankan luokan asiakaspalvelua tämä homma on. Ajatelkaapa, jos Halpa-Hallin myyjät joutus houkutteleen jokaisen tyypin ensin sisään kauppaan: "Haluaisit kai sinäkin hienon kukkaruukun?" "Oisko sulla hetki aikaa tsekata nämä meidän makaroonitarjoukset?" "Meillä olis nyt tässä kuule mahdottoman hyvä veitsisarja, vaan femman kuussa!" Unohdin tänään ensin yhden kokouksen, sitten kynän (hyvä feissata ihmisiä "Oisko sulla kynää"-spiikillä sen "Oisko sulla hetki aikaa"-spiikin sijasta), sitten toisen kokouksen ja sitten sen, paljonko on 18+5. Kokoukset siis kuitenkin muistin silleen, että menin niihin, joskin ekaan viis minuuttia myöhässä todetakseni sen olevan jo loppuun nuijittu. Olin hyvin hämmentynyt. - No mitä te päätitte? - Me päätettiin ostaa yks ompelukone ja sitten seuraavan kokouksen ajankohta. Luulen, ettei maailma siis menettänyt ihan hirveästi siinä, etten ehtinyt osallistumaan. Pitää kysyä, oliko se Singer. PS. Myöhästyin myös siitä toisesta kokouksesta, mutta se tuntuu jo liialta lusmuilulta myöntää normaalin tekstin seassa.
Jaa sivu: