— Kerttu Hakala

Urheilu ja politiikka

Alotin hölkkäämisen parin kuukauden juoksutauon jälkeen. Vähän eri meininki, kun välissä on ollu sitte tämmöstä vauvamahan kasvatusta, mutta kyllä sitä ihan hyvin pystyy rauhallisilla lenkeillä vielä käymään. Tapasin Mikkelin (ja Etelä-Savon yleensäkin) vihreitä eilen, ja politiikkainnostus rynnii tunnelmiin. Oli myös Vihreiden ja nuorten hallituksen kokous, joka yhdistettynä uuteen kannettavaan koneeseen (tai siis vanhaan, jollainen mulle ihanasti hoidettiin jälleen kerran) sai mut intoutumaan rästiin jääneistä nakeista ja kirjottelemaan, suunnittelemaan ja soittelemaan puheluita ViNO-juttuihin liittyen. Pitää kuitenki olla varuillaan. Rauhalliset hölkkälenkit pari kertaa viikossa ja rento politiikanteko ehkä vielä menee, mutta jos jompikumpi riistäytyy käsistä niin pitänee osata lopettaa ajoissa. Ettei käy niin kuin Pitkämäelle ajatelkaas. Herra kirjoitti nimensä adressiin vapaan Tiibetin puolesta tajuamatta, että herramunjee mähän olen suomalainen urheilija eikä mulla saa olla mielipiteitä. Kyllä herraa nyt kaduttaa ja pitää Suomen median kauhistella ja kysellä että miten ihmeessä näin. Ja isot olympiapamput näyttää kouluttaneen tyypin hyvin, sitä ollaan niin noloa poikaa kun on nimmari kerrankin jossain sellaisessa paikassa missä siitä vois olla jotain hyötyäkin joskus jollekin. Joskus suomalaisuus hävettää niin pirusti...
Jaa sivu: