— Kerttu Hakala

Kasvot

Olisin monesti ollut tosi pulassa ilman ihania esittelijöitä (joita virkamiehiksi kutsutaan vailla sen kummempia oletuksia sukupuolesta, tästä voisi toki kirjoittaa ihan oman merkintänsä), jotka kokouksessa kertovat avoimesti suunnitelmien taustoista ja joskus vieläpä vallan ajoissa. Esittelijä voi monella tapaa helpottaa kokouksessaistujan oloa - joskus jotkut faktat lyövät luottamushenkilön ymmärryskyvyn vaikka löytyisivätkin esityslistamateriaalista, ja silloin on syytä punnita mielipiteensä uudelleen. Lautakuntatyöskentely ei ole ollenkaan niin kuivaa kuin mitä pöytäkirjoista luulisi. Sen sijaan, että päätökset kopautettaisiin minuutissa valmiiksi päätösesityksen mukaisesti, käydään usein vilkasta keskustelua. Puheenjohtaja tekee kuitenkin kaikkensa, jotta äänestyksiä ei tarvittaisi. Keskustelun jälkeen onkin kaksi vaihtoehtoa: yleisintä on, että päädytään yhteisesti päätöesityksen taakse. Toisessa tapauksessa taas esittelijä muuttaa ehdotustaan niin, että siitä tulee jonkinnäköinen kompromissi kokouksessa läsnäolevien ajatuksista. Kummassakin tapauksessa pöytäkirjasta saa usein sen kuvan, että nuija on heilunut sekunnissa poliitikkojen mutustaessa kokouspullaa hädissään siitä, ehtiikö sen niellä ennen kokouksen päättymistä. Esittelijän alkuperäistä ehdotusta ei yleensä edes jätetä pöytäkirjaan (joskus tästä näkee riemastuttavia poikkeuksia, kuten tässä ympäristölautakunnan pöytäkirjassa. Minä haluaisin äänestää enemmän! Ei äänestäminen tarkoita, ettäkö lautakunta olisi riitainen tai ettei se luottaisi esittelijöiden ammattitaitoon. Erillisten ehdotusten tekeminen ei ole mikään itseisarvo, mutta niiden määrän vähyys kertoo minulle kuitenkin poliitikkojen passiivisuudesta. Tosin pöytäkirjat ovat hemmetin kuivaa luettavaa, joten poliitikkojen ei ole syytä pelätä, että heidän passiivisuutensa kansalle näkyisi. Enemmän pelättävää lienee siinä, että äänestyksistä kirjoitettaisiin vaikka lehteen, ja niihin voisi joku vielä joskus palata ja tsekata, mitä se lemppari-ihku-idolipoliitikko (joka meillä jokaisella tietty on, eikö olekin? Mul on monta, voin alkaa vaihtelee) nyt oikeasti on ollut mieltä. Konsensus kun ei vaan nyt oikeasti ole kenenkään mielipide, niin hyvää kuin sillä joskus tehdäänkin. Lautakuntatyöskentely ei ole kuntalaisille avointa. Ymmärrän, että lautakuntaan ei välttämättä haluta yleisöä, mutta toivon, että pöytäkirjoista saisi hieman todellisemman kuvan kokouksista. Virkamiehet pelkäävät ihan turhaan kasvojensa menetystä siinä, että heidän päätöksensä aina äänestettäisiin kumoon ja poliitikot ovat ihan turhaan hädissään siitä, ettäkö heidän kasvonsa liikaa paljastuisivat vaikka pöytäkirjasta joku yksittäinenkin mielipide löytyisi.
Jaa sivu: