— Krista Mikkonen

Vaalipiiriuudistus poistaa hukkaäänet Itä-Suomesta - jatkoa kuitenkin tarvitaan

Eduskunta hyväksyi tänään vaalipiiriuudistuksen. Sen mukaan Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit yhdistetään Savo-Karjalan vaalipiiriksi sekä Kymen vaalipiiri ja Etelä-Savon vaalipiiri Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi. Vaalipiiriuudistusta tarvittiin, jotta äänestäjien ääni olisi samanarvoinen eri puolella maata. Tähän saakka näin ei ole ollut. Itä-Suomen pienissä vaalipiireissä puolueen on pitänyt yltää pitkälle yli kymmenen prosenttin kannatukseen saadakseen kansanedustajan paikan. Samanaikaisesti suurimmissa vaalipiireissä kansanedustajan läpisaamiseksi on riittänyt alimmillaan vain parin prosentin kannatus.

Olen ollut tekemässä eduskuntavaaleja Pohjois-Karjalassa kolmesti. Joka kerta minulle ovat useat ihmiset tulleet kertomaan, että he kannattavat Vihreitä, mutta joutuvat eduskuntavaaleissa äänestämään jotain muuta puoluetta, jottei heidän äänensä mene hukkaan. Nykyinen vaalijärjestelmä on pakottanut monia äänestäjiä taktikoimaan ja äänestämään parhaan vaihtoehdon sijaan toiseksi tai kolmanneksi parasta.

Nyt aikaansaatu vaalipiiriuudistus ei ole paras mahdollinen malli. Viime hallituskaudella esillä ollut tasauspaikkamalli olisi ratkaissut asian koko maan osalta äänikynnyksen osalta ilman, että itse vaalipiirien rajoja olisi tarvinnut siirtää. Se malli ei kuitenkaan valitettavasti käynyt eduskunnan enemmistölle. Tänään aloitettu uudistus oli vain alku. Satakunnan, Lapin ja Keski-Suomen osalta äänikynnys jää edelleen kohtuuttoman korkeaksi. On kuitenkin hyvä, että nyt edettiin edes Itä-Suomen osalta, vaikka on selvä, että uudistamista pitää jatkaa.

Media ja suuret puolueet ovat pitäneet huolen siitä, että pienissä vaalipiireissä äänestäjien päähän on saatu iskostettua se, että ääni pienemmille puolueille on hukkaan heitetty. Tosin nyt vaalipiiriuudistuksen yhteydessä tämä äänten eriarvoisuus tuntuu unohtuneen monilta isojen puolueiden edustajilta eivätkä he olleet kiinnostuneita äänestäjien yhdenvertaisuuden parantamisesta ja demokratian lisäämisestä.

Lisäksi vaalipiirien yhdistämisen vastustajat maalaavat mörköjä seinille pelottelemalla vaalibudjettien kasvulla, hömppäjulkkisten esiinmarssilla, edustajien katoamisesta kokonaan vaalipiirien pienemmistä maakunnista ja sillä, etteivät kansanedustajat kykene hallitsemaan suurempaa vaalipiiriä.

Mörköjen maalaaminen on turhaa. Asiaa voidaan tarkastella tutkailemalla, miten sellaisissa nykyisissä vaalipiireissä, jotka muodostuvat useammasta maakunnasta (kuten esim. Oulun vaalipiiri tai nykyistä Kymen vaalipiiri) homma toimii. Vaalituloksia tarkastelemalla voidaan todeta, että äänestäjät äänestävät pääsääntöisesti oman maakunnan ehdokkaita. Siksi kampanjointi tulee keskittää sinne ja ehdokasasettelussa tulee varmistaa, että puolueella on hyviä ehdokkaita kaikkialta.

Hömppäjulkisten esiinmarssi on varsin helppo estää: puolueet kun itse päättävät, ketä ottavat ehdokkaikseen.

Pienen maakunnan etu on, että sen asioista on kiinnostunut mahdollisimman moni kansanedustaja. Ja kun vaalipiirin kansanedustajien lukumäärä kasvaa, niin automaattisesti koko alueen edunvalvojien määrä kasvaa. Vai onko esimerkiksi Oulun vaalipiirissä sellaisia oululaisia kansanedustajia, jotka ovat ilmoittaneet etteivät välitä Kainuun asioista tuon taivaallista, vaan ajavat ainoastaan Pohjois-Pohjanmaan asioita?

Lisäksi on hyvin todennäköistä, että jatkossa uusista vaalipiireistä on edustajia useammissa eduskuntaryhmissä kuin nykyään. Tämä tarkoittaa suoraan sitä, että näissä eduskuntaryhmissä ollaan paremmin tietoisia näiden alueiden asioista ja näiden alueiden edunvalvonta kiinnostaa enemmän.

Pelko siitä, voiko kansanedustaja hallita hyvin koko laajan vaalipiirin asiat on ihan aiheellinen. Onneksi hänen ei kuitenkaan tarvitse perehtyä kaikkeen itse. Kaikilla puolueilla on paikallisjärjestöjä, joiden tehtävänä on tuoda oman alueen viestiä oman puolueensa kansanedustajille. Paikallisyhdistyksen rooli viestinviejänä korostuu suuressa vaalipiirissä, mikä vahvistaa puolueen jäsenten vaikuttamismahdollisuuksia. En usko, että sellainen kehitys olisi minkään puolueen kannalta pahaksi.

Jaa sivu: