— Krista Mikkonen

Kuntalaisten valta karkaamassa yhä kauemmaksi

Kaikki kuntatoimijat ovat varsin yksimielisiä siitä, kuinka kuntalaisten mielipiteitä ja tarpeita tulee kartoittaa nykyistä paremmin, asiakkaita kuulla ja kuunnella monipuolisemmin. Tätä yksimielisyyttä tuli jälleen kerran esille Kuntaliiton valtuustossa, johon kokoontuu eri puolueiden valtuutettuja ympäri maata.

Silti edelleen ainoa hallinnonala, jolla laki selvästi velvoittaa kunnan osallistamaan kuntalaisia asioiden valmisteluvaiheessa, on maankäyttö- ja rakennuslain kaavoituspykälät. Parantamisen varaa käytännöissämme on paljon. Osallistaminen, osallisuuden edistäminen ja yhteisöllisyyden lisääminen ovat tärkeitä kehittämisen kohteita kunnissa.

Kaiken osallistamispuheen keskellä on samaan aikaan kuitenkin meneillään toinen trendi. Virta, joka vie kuntalaisilta heille kuulunutta valtaa. Vaikka kuntalaisilta halutaan kysyä mielipiteitä yksittäisissä asioissa ja kuunnella palautetta, niin tosiasiallista valtaa päättää asioista ollaan rajoittamassa.

Kunnat ovat yhtiöittäneet toimintojaan. Yhtiöittämisestä seuraava kuntademokratian väheneminen onkin herättänyt vuosien mittaan keskustelua. Vähemmän keskustelua on käyty tulossa olevista uudistuksista.

Sote-uudistus on siirtämässä puolet kuntien budjeteista joko kuntayhtymiin välillisen hallinnon taakse tai isäntäkuntiin, jolloin vain yhden alueen kunnan asukkaat säilyttävät suoran vaaleissa toteutuvan ohjausvallan palveluihin.

Samaan aikaan valmistellaan lukio- ja ammatillisen opetuksen uudistusta, jossa järjestämislupia myönnettäisiin jatkossa kuntayhtymille tai osakeyhtiöille. Nämäkin toiminnat ovat siis matkalla kuntalaisen kannalta välittömän vallankäytön ulottumattomiin.

Kuntalaisten suoran vallankäytön alle on jäämässä kärjistäen perusopetus, päivähoito, liikuntapaikat ja lumenaurauksen tilaaminen.

Kuntien vallan murentaminen ei ole ollut minkään päätöksen tavoite, mutta niin vain käy. Kukaan ei ohjaa tätä kehitystä. Kuntalaisen mahdollisuudet ilmaista tyytymättömyyttään ja tarpeitaan, tai vaikuttaa omalla äänellään palveluiden tason määräytymiseen, ovat jäämässä vähäisiksi tai kokonaan olemattomiksi. Jos edustajien linja ei tyydytä, kuntademokratiassa on voinut vaihtaa edustajia. Jatkossa tämä ei yhä useamman kuntapalvelun kohdalla olekaan mahdollista.

Eri tahot kuten kuntayhtymät, vastuukunnat ja kuntaomisteiset yhtiöt on velvoitettava käymään aktiivisesti vuoropuhelua sekä palveluita saavien kuntien että suoraan kuntalaisten kanssa.

Valtio on leikannut rajusti kuntien valtionosuuksia, ja kunnat ovat valtavien säästöpaineiden edessä. Monissa kunnissa käydään par’aikaa läpi tuskallisia leikkauslistoja ja mietitään, kuinka saada rahat riittämään edes kaikkein välttämättömään.

Toimintatapojen uudistaminen ja rakenteiden muuttamisella voidaan saada pysyviä säästövaikutuksia ilman, että palvelut merkittävästi heikkenevät. Tällaisten uudistusten vieminen eteenpäin on kuitenkin vaikeaa. Moni pitkällä aikavälillä kunnan rahoja säästäväkin uudistus vaatisi alkuinvestointeja tai ylimääräistä rahaa, jolla vanhaa toimintamallia joudutaan alkuvaiheessa ylläpitämään uuden mallin rinnalla.

Kuntien taloustilanteen jatkuvasti heikentyessä tällaisia rahoja ei helposti löydy. Kunnilla tulisi olla rohkeutta satsata uudistuksiin, joilla tulevia kuluja saadaan hallintaan tai jopa vähennettyä.

Heikosta taloustilanteesta on muutakin haittaa. Kuntien työntekijät ovat oppineet pelkäämään. Aivan liian monessa kunnassa "muutos" ja "kehittäminen" tarkoittavat jo nyt monen työntekijän mielessä irtisanomisia ja palveluleikkauksia. Välillä tämä on epäreiluakin muutoksen suunnittelijoita kohtaan. Tällainen ilmapiiri ei ole rohkaiseva eikä tarjoa tukea sellaiselle muutokselle, jota monen Suomen kunnan palvelut väistämättä tarvitsevat.

Mikään määrä hyviä ideoita ei riitä, jos aika ja varat kunnissa menevät selviytymiseen - siis siihen, että kuntatalous pidetään edes välttävässä kunnossa. Jotta kunnat pystyisivät todellisiin uudistuksiin, niiden on saatava siihen resursseja.

Valtiolta lisärahaa tuskin heruu, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää kuntien resurssien vapauttaminen muulla tavoin. Tarvitaan kuntien tehtävien vähentämistä, jota maan hallitus on pitkään lupaillut, mutta varsinaisiin päätöksiin se on ollut täysin kyvytön. Pikemminkin se on jatkanut lisätehtävien ja -velvollisuuksien työntämistä kuntien kontolle. Näin ei voi jatkua.

Jaa sivu: