— Krista Mikkonen

Ei mennä sääntelyviidakosta villiin länteen

Krista Mikkonen

Maailma muuttuu, ja olisi typerää jos emme välillä arvioisi sitä, millainen sääntely on toimivaa, mikä turhaa tai vanhentunutta.

Jos pienten kyläjuhlien järjestäminen vaatii hygieniapassit, järjestysmiehet, turvallisuussuunnitelmat ja meluilmoitukset, ei tarvitse ihmetellä, ettei vapaaehtoisia puuhaajia löydy entiseen tapaan.

Tosinkin voidaan tehdä. Ravintolapäivä on hyvä esimerkki sääntelyn onnistuneesta purkamisesta. Sen myötä vapaaehtoisvoimin on syntynyt ympäri maata, jopa maailmaa, levittäytyvä yhteisötapahtuma.

Saman asian selvittäminen useaan kertaan eri viranomaisille yrityksissä ja maatiloilla, päällekkäisyys eri tahojen valvontatehtävissä, yksityiskohtaiset mitoitusvaatimukset toimitiloissa, kohtuuttomat hygieniavaatimukset lähituottajille ja vapaaehtoistoimijoilta vaaditut erilaiset luvat ja ilmoitukset ovat esimerkkejä purkuun joutavista normeista.

Normien purkuinnossa on kuitenkin tärkeää pitää mielessä se, miksi ne on alun perin luotu. Normi ei ole kirosana. Niiden tarkoitus on suojella ihmistä ja ympäristöä sekä taata palvelujen ja tuotteiden hyvä laatu. Normiviidakossa on karsittavaa, mutta villiin länteen ei pidä mennä.

Normit eivät ole vain yritystoimintaa hankaloittava tekijä, vaan ne voivat olla myös kilpailuetu. Säädökset ja lupamenettelyt tuovat kuluttajalle takuun laadusta ja ammattitaidosta. Vahvat ympäristönormit takaavat puhtaan ympäristön lisäksi edelläkävijän aseman suomalaisille laitevalmistajille cleantechin kasvavilla maailman markkinoilla.

Pääministeri Sipilä antoi tänään eduskunnalle ilmoituksen normien purkamisesta. Huomioni kiinnittyi siihen, ettei pääministeri maininnut ympäristöä lainkaan normienpurkupuheessaan, vaikka puhdas luontomme on yhteinen ylpeytemme, josta on pidettävä kiinni. Tiukkojen ympäristönormien ansiosta saamme nauttia puhtaista vesistä ja hyvästä ympäristöstä.

Normienpurussa kannattaa muistaa sote‐sopan opetukset ja varmistaa jo alkuvaiheessa, ettei törmätä perustuslaillisiin seiniin. Esimerkiksi kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä on perustuslailla turvattu. Normienpurkuinto ei myöskään saa johtaa tilanteeseen, jossa sääntelyn vähetessä harmaa talous kasvaa. On varottava amerikkalaistyylistä järjestelmää, jossa etukäteissääntely on korvattu sillä, että sallitun ja kielletyn raja selvitetään oikeudessa. Ratkaisujen hakeminen oikeudessa vasta onkin byrokraattista, kankeaa ja kallista.

Normeilla on paikkansa ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin turvaajana sekä palveluiden ja tuotteiden laadun takaajana. Normiviidakko ei kuitenkaan saa muodostua hyvän elämän esteeksi. Normien purkua tulee tehdä, ja se tulee tehdä harkiten. Sääntelyviidakosta ei pidä siirtyä villiin länteen.