— Lasse Miettinen

Ei kuurupiiloa pörssiomistuksilla

Ei ole sama, kuka pörssiyhtiöitä omistaa. Siellä valta, missä raha.

Ei ole myöskään sama, tiedetäänkö omistajan olevan kotimainen Matti Meikäläinen, jonka pitäisi maksaa verot Suomeen, vai kasvoton luxemburgilainen sijoittaja.

Suomessa kotimaisten pörssiyhtiöiden suomalaisomistus on suoraselkäisen julkista. Nyt valtionvarainministeriön työryhmä esittää tämän romuttamista.

Hallitusohjelmassa on onneksi vahva lukko: omistusten julkisuus ja läpinäkyvyys pitää säilyttää "vähintään nykytasolla". On selvää, että sen mukaan pitää mennä.

Omistusten julkisuudella on kaksi suurta arvoa:

1. Julkisuus viranomaisten suuntaan. Viranomaisen kuten verottajan pitää tietää, mitä Suomen verovelvolliset omistavat, jotta verot voidaan periä oikein. Omistaijen tekeminen vaikeasti selvitettäväksi on oven avaamista veronkierrolle.

2. Julkisuus suurelle yleisölle. Jos ei ole julkista, että esimerkiksi kaupunginjohtajan puoliso omistaa vinon pinon osakkeita kaivosyhtiöstä, jonka pörssikurssia nostaa kaupungin päätös tehdä kaava kaivokselle, ei tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen, että asianosaisilta se voi kummasti "unohtua" kertoa. Omistusten kätkeminen on oven avaamista myös korruptiolle.

Osakeomistusten niin sanottua hallintarekisteröintiä ovat finanssialan lobbarit ajaneet kuin käärmettä pyssyyn. Sana "hallintarekisteri" on hajuton ja mauton, mutta sitäkin pahemmalta haisee ja maistuu sen vaikutus: tiedot osakkeiden omistajista jäävät piiloon.

Hallintarekisteri tarkoittaisi, että arvopaperikeskuksessa ei ole enää tietoa todellisesta omistajasta. Osakkeiden kohdalla lukee Matti Meikäläisen sijaan esimerkiksi "Royal Bank of Scotland".

Mitä useamman tällaisen väliportaan taakse omistus kätketään, sitä mahdottomammaksi homma menee. Tieto siitä, kuka oikeasti omistaa mitäkin, pitäisi kerätä ties kuinka monelta taholta - kaikilta näiltä niin kutsutuilta säilyttäjäpankeilta erikseen. Se on hidasta ja kallista. Ja hyödytöntä: siinä vaiheessa kun tiedot on erikseen pyydetty ja koottu, osakkeet ovat voineet vaihtaa omistajaa monta kertaa.

Nyt tieto pörssiyhtiöiden kotimaisista omistajista on suoraan ja julkisesti näkyvillä arvopaperikeskuksessa, reaaliaikaisesti ja automaattisesti. Järjestelmä on hyvä, ehkä Euroopan paras.

Valtionvarainministeriön työryhmä kuitenkin esittää luopumista tämän niin sanotun suoran omistuksen pakollisuudesta ja sen korvaamista hallintarekistereillä. Jälleen kerran. Työryhmä piiloutuu esityksessään EU:n tulevan arvopaperikeskusasetuksen taakse, ikään kuin se pakottaisi Suomen heikentämään nykytilaa. Näin siitä huolimatta, että Suomen arvopaperikeskus eriävässä mielipiteessään murskaa väitteen kohta kohdalta.

Näin siitä huolimatta, että EU-asetuksessa on erikseen sallittu, että jäsenmaa voi jatkaa suoran omistuksen edellyttämistä, jos sitä edellytetään nytkin. Ja siitä huolimatta, että asetus itse asiassa vie muuta EU:ta toiseen suuntaan: poispäin hämäristä moniportaisista omistusketjuista ja lähemmäs suomalaista tilannetta, jossa omistaja on tiedossa.

Kyllä, EU:n arvopaperikeskus muuttaa monta asiaa osakemarkkinoilla. Yhden kotimaisen osakeomistuksista kirjaa pitävän arvopaperikeskuksen sijaan tulee monta kilpailevaa keskusta Euroopassa. Tässä yhdessä kysymyksessä - edellytetäänkö avoimuutta vai ei - päätös on kuitenkin ihan Suomen oma. Ehdotuksensa kosmeettiseksi korjailuksi työryhmä tarjoilee muutaman kerran vuodessa päivittyvää rekisteriä, johon koottaisiin vaivalloisesti (ja kalliisti!) tiedot hallintarekisterien takaa - ja sinnekin vain osasta sijoittajia. Ikään kuin ei elettäisi tietoyhteiskunnassa, jossa jos tieto on olemassa, se voidaan myös reaaliaikaisesti esittää!

Pörssiomistus ei ole mitään kuurupiiloa. Nyt on tärkeää pitää pää kylmänä ja tehdä ratkaisu, jolla omistusten julkisuutta ei heikennetä, aivan kuten hallitusohjelma sanoo.

Jaa sivu: