— Laura Häggblom

Työtaistelun jälkeen

Olen tämän syksyn elänyt hyvin intensiivisesti mukana TEHYn työtaistelun TEHYn valtuutettuna. Olin helpottunut, kun sopu löytyi, ja sekä TEHYn valtuusto että KT:n valtuuskunta sen hyväksyivät. Neuvottelupöydässä piti molempien osapuolten liikkua ennen kuin sopimukseen päästiin. Lisärahaakin löytyi.

Viikkojen ajan työnantaja keskittyi neuvottelemisen sijaan pelottelemaan yksittäisiä työntekijöitä. Se ei toiminut niin kuin työnantaja kuvitteli. Vain harva perui irtisanoutumisen ja Tehyläisten rivit tiivistyivät entisestään. Kansan enemmistön tuki säilyi loppuun asti.

Sovittelulautakunnan perustaminen oli yllätys. Aluksi se ei näyttäytynyt lainkaan hyvältä asialta. Nyt kun ratkaisu sitä kautta on saatu, voi todeta sen sittenkin olleen hyvä asia. Kiistan ulkopuolisten jäsenten rooli siellä oli vahva ja rakentava.

Hallitus väitti, ettei se ole kiistan osapuoli. Viimeistään silloin, kun hallitusohjelmaan tuli kirjaus matalapalkka-aloista, siitä tuli osapuoli. Potilasturvalain säätäminen voimisti sitä. Potilasturvalaki oli yksittäiselle hoitajalle pakkotyölaki. Vaikka TEHY ohjeisti, että lakia noudatetaan, hoitajat eivät halunneet niin tehdä. Vastustus näkyi siinä, että kotona ei oltu, kun työmääräyksiä tuotiin. Todennäköisesti tavoitetut olisivat töihin menneet.

On vakavaa, että yhä useampi hoitaja kokee, ettei työnantaja tarvitse eikä arvosta häntä. Mitätöintikokemus saa monet tekemään työtä huonosti motivoituna tai pohtimaan alan vaihtoa. Kaikissa työyhteisöissä ei tule olemaan helppoa palauttaa luottamus johdon ja työntekijöiden välille.

Tämän prosessin aikana näkyi moneen kertaan, että kuntapuolen neuvottelu- ja sopimusjärjestelmää on pakko uudistaa. Yhteisessä kuntapöydässä osalle taisi olla tärkeämpää vahtia, että muut liitot eivät saa mitään läpi, kuin omien jäsentensä etujen ajaminen. TEHYn jatkaessa neuvotteluja muut liitot yrittivät väkisin tunkea samaan neuvottelupöytään. Yrittivät, vaikka he olivat oman sopimuksensa jo tehneet ja sitä hyväksi kehuneet. Ne myös vaativat, että TEHY ei saa omaa sopimusoikeutta saada. No ei saatu, mutta kuitenkin nyt tehty sopimus koskee vain tehyläisiä.

Hoitajien oman sopimuksen saamisen isona esteenä oli järjestäytyminen liian moneen eri liittoon. Täytyy toivoa, että joskus vielä päästään tilanteeseen, jossa on yksi suuri hoitajaliitto.

Mediajulkisuus oli ennen kokematonta. En usko minkään työtaistelun saaneen näin paljon huomiota. Julkisuus oli myös yllättävän positiivista. Valtuutettuna olin varautunut siihen, että negatiivista julkisuutta tulee paljon alun sympatia-aallon jälkeen. Ehkä niin ei käynyt, koska kansan tukea emme menettäneet. Nyt mediassa jatkuu riitely sopimuksen sisällöstä. Muut liitot yrittävät selittää, että niiden sopimus on yhtä hyvä kuin meidän, ja korotukset valuvat heillekin.

Työnantaja yrittää samaan aikaan selittää, että sopimus on kallis mutta että TEHY sai vain sen mitä muutkin eli ei saanutkaan mitään. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista! Katson kyllä TEHYn voittaneen. Voitto ei ole pelkästään taloudellinen, vaan myös henkinen. Yhteishenki oli hyvä. Enää hoitajia ei voi pitää kiltteinä ja hiljaisina, sisar hento valkoinen sai jo mennä. Tilalla on rohkeita asiaansa uskovia hoitajia, pääosa naisia. Toinen voittaja on kyllä koko Suomen kansa, kuka tahansa meistä voi tarvita hoitoa itselleen tai omaiselleen. Pitkään poikkeustilaan terveydenhuollossa ei jouduttu, arki sairaaloissa on palaamassa normaaliksi.

Laura Häggblom
Kätilö
TEHYn valtuuston jäsen
Vihreiden puoluehallituksen jäsen

Jaa sivu: