— Laura Rantanen

"Ollaan kavereita, mut syyään eka"

Tällä viikolla vietettävän mielenterveysviikon teema on: Yksin kaiken keskellä. (Nyt alkoi soida päässä V.A. Koskenniemen runo Yksin oot sinä ihminen, joka menee jotenkin näin: "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin. Yksin sä syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot".) Sunnuntaina 26.11. viikon päättää Bio Rexissä pidettävä tapahtuma klo 13-16.00. En ikävä kyllä pääse paikalle, mutta tilaisuus kiinnostaisi kovasti. Yksinäisyys ei ole leikin asia. Kaikki siitä todella kärsineet tietävät, kuinka suuri riskitekijä se on. Yksinäisyys aiheuttaa arvottomuuden tunteita, turvattomuutta ja syrjäytymisen tunteen. Yksin oleminen tekee hyvää, kun se on itse valittu olotila. Mutta silloin, kun vaihtoehtoa ei ole, yksinäisyys lamaannuttaa ja sattuu. Yksinäisyyttä voi myös kokea, vaikkei olisikaan yksin. Tunne on silti olemassa vahvana, ja se on totta. Moni meistä tietää, miltä tuntuu olla yksin yhdessä, mutta useimmilla tunne menee itsekseen ohi. Masennukseen liittyy usein halu vetäytyä. Kaikki on liian raskasta. Yksin syrjässä on parempi. Pidemmän päälle ulos lähteminen muuttuukin aina vaan rankemmaksi, ja jonain päivänä kynnys ihmisten pariin menemiselle saattaa tuntua kohtalokkaan suurelta. Lokakuussa julkaistun mielenterveysbarometrin mukaan monet eivät halua mielenterveyskuntoutujaa naapurikseen. Vain rikolliset, alkoholistit ja huumeiden käyttäjät ovat vähemmän toivottuja naapurustoon. Korkeasti koulutetut henkilöt olivat barometrin tulosten mukaan muita suvaitsemattomampia. Useimmille ihan yksin oleminen ei pidemmän päälle tee kovinkaan hyvää. Mutta kuinka puuttua toisen ihmisen tilanteeseen, kun hän tarvitsisi apua tai tukea? Yksinäisellä ei välttämättä ole ketään, joka edes voisi puuttua. Nurinkurista, että juuri nyt yksinäisyydestä kärsiviä on enemmän kuin koskaan. Vaikka suurin osa ihmisistä asuu lähempänä toisiaan kuin koskaan aikaisemmin Suomen historiassa. Asia pitää nostaa kunnolla keskusteluun, ja nyt on hyvä hetki.
Jaa sivu: