— Lehtipuu Otto

Tapani Hietaniemi in memoriam

Filosofian tohtori, Helsingin yliopiston sivilisaatiohistorian dosentti ja pitkän linjan vihreä vaikuttaja Tapani Hietaniemi kuoli kotonaan lokakuun 3. päivän vastaisena yönä. Kuollessaan hän oli 51-vuotias.

Tapani Hietaniemellä oli keskeinen ja merkittävä rooli Helsingin vihreiden (HeVi) nousussa 90-luvun puolivälistä saakka. Helsingin vihreiden hallituksen jäsenenä hän osallistui useiden vaaliohjelmien muotoiluun, vaalikampanjoiden ideointiin ja jäsentoiminnan kehittämiseen.

Tapani korosti aina aatteellisen keskustelun ja poliittisen ohjelmatyön merkitystä. Hän ideoi Urbaanit tupaillat, kuukausittain toistuvat keskustelutilaisuudet, joissa käsiteltiin niin päivänpolttavia kuin periaatteellisempiakin poliittisia kysymyksiä. Tapani vastasi tupailloista pitkään myös käytännössä. Nämä keskusteluillat toivat HeVin ohjelmatyöhön uusia sysäyksiä ja sellaista pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta, jota siitä oli ennen Tapania puuttunut.

Tapani toimi useamman kauden puoluevaltuuskunnassa tai -hallituksessa. Kunnallisista luottamustoimista merkittävimmät olivat pitkäaikainen Helsingin työväenopiston johtokunnan jäsenyys ja kesken jäänyt Kesäyliopistosäätiön hallituksen puheenjohtajuus. Muodollisia tehtäviä tai asemia merkittävämpää oli hänen roolinsa puolueen sisäisessä keskustelussa, niin netissä kuin lukuisissa työryhmissäkin. Rakkain tehtävä hänelle oli puolueen periaateohjelman päivittäminen. Jos jossain tarvittiin hyvää miestä, Tapani oli valmis kuin lukkari sotaan.

Omien sanojensa mukaan Tapani ei tiennyt mitään kolmesta asiasta: autoista, tupakanpoltosta eikä lastenhoidosta. Kaikesta muusta hän tiesi hyvinkin paljon, ja jakoi tietojaan auliisti meille muille. Väittelyissä etenkin sähköpostilistoilla hän saattoi olla kiivas ja armotonkin, mutta aina viiltävän looginen, usein oivaltavan humoristinen. Tapani ei sietänyt huuhaata eikä mutua.

Tapani loi ja ylläpiti yhteyksiä eurooppalaisiin vihreisiin, ja erinomaisen kielitaitonsa ansiosta pystyi välittämään ensikäden tietoa Euroopan muista vihreistä puolueista. Erityisen läheisiä hänelle olivat Viron ja Saksan puoluetoverit. Varsin usein hän kiinnitti huomiota Suomen ja Belgian vihreiden aatteellisiin yhtäläisyyksiin.

Akateemisen Tapanin ja puolue-Tapanin lisäksi opin tuntemaan penkkiurheilija-Tapanin. Tapani ei olisi ollut Tapani, ellei hän olisi sujuvasti kääntänyt saksalaisessa jalkapallokatsomossa kuulemiaan kannustus- ja pilkkalauluja useammalle kielelle. Hänen ykköslajinsa oli jääkiekko ja joukkueensa Helsingin IFK. Tapanin väitöskaronkan jatkoilla historian laitoksen käytävillä pelattiin pöytäjääkiekkoa, totta kai.

Tapanilla tuntui olevan pohjaton varasto vitsejä ja anekdootteja. Hänen verbaalinen lahjakkuutensa yhdessä tilannekomiikan tajuunsa loi unohtumattomia hetkiä. Mistä ihmeestä hän ammensi päivittäin vaihtuvat sähköpostisignaturensa?

Lepää rauhassa, ystävä.

Otto Lehtipuu

Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Jaa sivu: