— Mari Holopainen

Koronakriisi tarjoaa mahdollisuuden uudistaa talouden rakenteita inhimillisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla

Suomalaiset ovat sinnitelleet poikkeusoloissa. Epidemiaan on menehtynyt läheinen, muistisairas ei ole pitänyt hetkeen ketään kädestä kiinni, huoli kotona yksin pärjäilevästä lapsesta on suuri, epävarmuus toimeentulosta ja lainoista ahdistavat. Koronaepidemia ei kohtele kaikkia samoin tavoin. 

Varovaisen hyviäkin uutisia on. Tähän asti koronaepidemian rajoittamistoimet ovat Suomessa onnistuneet varsin hyvin: pärjäämme vertailuissa tehohoitoon joutuneiden ja kuolleisuuslukujen osalta. Rajoitteet eivät ole olleet tiukimpia Euroopassa, koska ohjeet on otettu tosissaan ja toimimme riittävän ajoissa. Kevätauringossa on voinut ulkoilla, eikä oikeus oppimiseen ole lakannut. 

Terveyskriisin ohella maailma on kuitenkin luisumassa taantumaan. Julkisen talouden näkymään ja taloudellisiin ennusteisiin sisältyy poikkeuksellista globaalia epävarmuutta. Arviot Suomen bruttokansantuotteen supistumisesta tänä vuonna vaihtelevat noin viidestä prosentista kolmeentoista riippuen siitä, kuinka nopeasti ja millä keinoin epidemia saadaan hallintaan.

Se, miten voimme minimoida sekä taloudelliset että terveydelliset haitat rokotteen saamiseen asti, esimerkiksi tartuntaketjuja tunnistamalla yksityisyyden suojaa kunnioittavalla mobiiliteknologialla ja testaamalla, voi ratkaista paljon.

Suomessa velkaantuminen on edelleen kestävällä tasolla. Nyt menoja lisäämällä autamme yhteiskuntaa pääsemään pahimmasta kriisivaiheesta yli. Pidämme huolta yrityksistä, työpaikoista, terveydenhuollosta ja kunnista, joissa verotulot ovat tippuneet ja investointi- ja palvelutarve jatkuu. Nyt kärsivät kaupungitkin, jotka normaalioloissa tuovat valtion verotuloja. 

Vaikka edessä oleva taantuma on vakava, tarjoaa se meille mahdollisuuden katsoa talousjärjestelmää uudesta näkökulmasta. 

Talouden rakenteita on Suomessa varaa monipuolistaa. Kaikki vanhat menestystarinat eivät ole uusia menestystarinoita. Meillä ei ole yhtä uutta Nokiaa, mutta meillä on useita lupaavia kasvuyrityksiä, jotka työllistävät lukemattomat määrät ihmisiä. Koronakriisin jälkeenkin on toimialoja, joissa vallitsee työvoimapula.

Pienenä avoimena vientivetoisena maana Suomessa on erityisen tärkeää satsata koulutukseen ja osaamiseen. Myös tutkimuksen ja tieteen rooli korostuu pandemian keskellä: turvallisen ja toimivan rokotteen kehittäminen on ratkaisevaa terveys- ja talouskriisistä ulospääsemiseksi. 

Vaikka koronakriisi on vähentänyt tuotantoa ja kuluttamista dramaattisesti, emme ole vielä ilmaston ja ympäristön kannalta kestävällä uralla. Menojen lisääntyessä on entistä tärkeämpää ohjata verotuksen painopistettä ympäristölle haitallisen toiminnan verottamiseen, jotta ihmisistä voidaan pitää huolta jatkossakin.

Samalla taloutta vauhdittavia investointeja on suunnattava kestävää kasvua edistäviin hankkeisiin, kuten henkilöliikenneraiteisiin, pyöräilyyn ja kävelyyn. Pitkien etäisyyksien Suomessa tulee voida liikkua kuormittamatta ilmastoa. Myös yöjunayhteyksiä muualle Eurooppaan tulee edistää. 

Luonto, metsät, järvet ja rantakalliot ovat osoittaneet ainutlaatuisuutensa, kun ihmiset kaikkialla Suomessa ovat suunnanneet ulos hakemaan hengähdyspaikkoja kriisin keskellä. Tulevillakin sukupolvilla on oltava oikeus samaan.

 

Kuva: Susanna Kekkonen