— Maria Ohisalo

Sähköisen äänestämisen riskit on otettava tosissaan

Maailma muuttuu ja sähköistyy. Palveluiden tuominen lähemmäs käyttäjiä verkon kautta ja asioinnin helpottaminen ovat mitä terveintä kehitystä. Hyviä avauksia kohti sähköistämistä ovat esimerkiksi oppimateriaalien siirtäminen enemmän sähköiseen, vapaasti hyödynnettävään muotoon, ja sähköisen opetuksen saatavuuden ja laadun parantaminen erillisellä, koko Suomen kattavalla verkkoyliopistolla.

Viime aikoina on puhuttu paljon sähköisestä äänestämisestä valtakunnallisissa ja kunnallisissa vaaleissa, ja siitä kaavaillaan pelastusta alhaisiin äänestysprosentteihin. Oikeusministeriössä selvitetään parhaillaan internetin kautta tapahtuvan äänestämisen ongelmakohtia. Samalla selvitetään, voisiko myös kunnallisia kansanäänestyksiä järjestää sähköisesti.

Kaikki pisteet kansalaisten osallistamisen parantamiselle. Ei kuitenkaan pidä korjata sitä, mikä ei ole rikki. Aikana, jolloin puhutaan yhtäältä laajan kansainvälisen urkinnan vaaroista ja paljastuneista, muun muassa USA:n tiedustelupalvelu NSA:n vakoilukohuista, on absurdia, että suomalainen luotettava vaalijärjestelmä niin sanotun “paper trailin” kera oltaisiin muuttamassa alttiiksi väliintuloille ja vaalisalaisuuden paljastumiselle.

Paper trail viittaa siihen, että nykyisellään äänestämisestä jää selkeät paperiset melko suurella vaivalla väärennettävissä olevat todisteet. Näiden poisjääminen mahdollistaa lopputulosten muokkauksen ilman jälkiä ja läpinäkyvyys järjestelmästä häviää.

Sähköisen äänestämisen ongelmakohtia ovat erityisesti tietoturva-asiat ja tekniikan kehittymättömyys: Sähköistä äänestämistä kokeiltiin kunnallisvaaleissa 2008, ja kaikki muistavat kuinka kävi: vaalit jouduttiin kokeilukunnissa uusimaan. Edes yksinkertaista vaalien sähköistystä ei onnistuttu tekemään, kuinka siis voimme olettaa, että nykyteknologia tietoturvaongelmineen olisi valmis täydelliseen sähköistämiseen? On myös olemassa harvinaisen huonoja kokemuksia sähköisistä järjestelmistä, jotka tilataan valtavina kokonaisuuksina yhdeltä tuottajalta ja kalliiseen hintaan.

On hyvä pohtia muutamia kysymyksiä: Säilyykö jatkossa vaalisalaisuus, kun omalta koneelta äänestämisessä on vaarana, että äänestäjä saattaa joutua pakotetuksi äänestämään vaaliviranomaisten puuttuessa paikalta, äänestäjän suorittama äänestystulos saattaa paljastua ulkopuoliselle henkilölle ja pahimmassa tapauksessa joku muu henkilö voi äänestää äänioikeutetun sijaan?

Sähköinen äänestäminen toisi mukanaan myös uusia tapoja kampanjoida. Voikin kysyä, missä määrin on oikein, että ehdokkaat jatkossa kulkisivat esimerkiksi yön pikkutunneilla baareissa kannettavien tietokoneiden kanssa houkuttelemassa päihtyneitä äänestäjiä äänestämään saman tien. Tarjotaanko äänestäjille tuoppi jos toinenkin ja katsotaanko vierestä, että ääni varmasti menee oikeaan osoitteeseen?

Verkkoäänestämistä perustellaan sen helppoudella. Toisaalta nykymallissakin äänestäminen on tehty helpoksi: ennakkoäänestää voi ympäri maata viikon ajan lukuisissa paikoissa, ulkomailla äänestäminen on monin paikoin mahdollista ja kotiäänestyksetkin on järjestetty niin, että jokaisella äänestämään haluavalla on siihen mahdollisuus, avustettuna tai ilman. Vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella yli 70 prosenttia äänioikeutetuista äänesti. Eurovaaleissa taas on jääty neljäänkymmeneen prosenttiin. Eiköhän siis ole selvä, että äänestäminen onnistuu jo nykyisellään, jos vain motivaatiota on. Toisaalta, onko äänestysprosentin nosto itseisarvo, emmehän käytä äänestyspakkoakaan, vaikka sillä asia korjautuisi?

Sähköisen äänestämisen todennäköinen epäonnistuminen olisi ehkä pahin isku äänestysaktiivisuudelle, innolle vaikuttaa vaaleissa ja ihmisten luottamukselle politiikkaa kohtaan. Poliittisen päätöksen sähköistämisestä voi tehdä melko helposti, mutta virheiden korjaaminen onkin jo oma savottansa.

Keskustelussa sähköisen äänestyksen autuaaksitekevyydestä kannattaa tutustua Electronic Frontier Finland ry:n keräämiin usein kysyttyihin kysymyksiin ja pohtia vielä kerran. Ennen ongelmien todellista tunnustamista ei asiassa pidä edetä.


Kirjoittaja on ViNOn puheenjohtaja.

Jaa sivu: