— Maria Ohisalo

Asumisen hinta kuriin ja köyhyys laskuun

Maria Ohisalo.

Etenkin niiden, jotka haluavat pelastaa kansantalouden syventämällä lamaa leikkauksilla ihmisten hyvinvoinnista, tulisi kiinnostua kohtuuhintaisen asumisen tukemisesta ja vuokra-asuntojen lisätuotannosta. Asumisen käsistä karannut hinta on työttömyyden jälkeen keskeisimpiä köyhyyttä ja eriarvoistumista aiheuttavista tekijöistä erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Helsingin Sanomat uutisoi 15.4., kuinka moni työssäkäyvä putoaa viimesijaiselle toimeentulotuelle, koska asuminen syö niin suuren osan tuloista.  Työtä tekemällä ei tosiaan Suomessa aina elä. Pienituloisten määrä on eri arvioiden mukaan jopa lähemmäs miljoonaa ja työtä tekevien köyhyys ilmiönä (working poor) on tullut pysyväksi. Puhuttaessa esimerkiksi palkkamaltista, siis siitä, pitäisikö palkankorotuksia tulevalla kaudella jäädyttää, unohtuu usein se, että pienet palkat yhdistettynä elinkustannusten ja vuokrien nousuun näkyvät lopulta sosiaaliturvamenoissa. 

Köyhyyttä voidaan lievittää nostamalla sosiaaliturvaetuuksia. Tämä ei kuitenkaan auta asumisköyhyyteen, sillä yhteisistä verovaroistamme rahoitetut asumistuet valuvat yksityisille asunnonomistajille niin kauan kuin asuntojen hinnat ovat pilvissä. Esimerkiksi Kokoomus vaikeutti asuntorakentamista juuri taannoin estämällä Pisararadan toteutumisen. Se olisi ollut paitsi liikkumisen myös asumisen kannalta tärkeä hanke, kun sen ympärille oli suunniteltu asuntotuotantoa. 

Markkinat eivät ole kymmenien vuosien lähes vapaiden markkinoiden kokeilun aikana pystyneet reagoimaan asuntopulan poistamiseen, vaan pula on jopa kasvanut. Esimerkiksi Helsingin kaupungin vuokra-asuntojonossa seisoo jopa 20 000 ihmistä, joista suuri osa kuuluu asunnontarpeineen kaikkein kiireellisimpään luokkaan. Korkeasuhdanteissa tehdään paljon kovan rahan asuntoja hyvätuloisille, mutta vuokrakämppien rakentamiseen hädin tuskin vaivaudutaan, vaikka tarjouksia pyydetään. Tuottajaorganisaatioiden (rakennusliikkeet) optimointi ja tuoton maksimointi asettavat rajat sille, mitä kannattaa yleensä ryhtyä tekemään. 

Tarvitsemme muun muassa seuraavia toimia:

  • Helsingin ja muiden kaupunkien erityisesti pääkaupunkiseudulla tulee kaavoittaa nykyistä enemmän asuinkiinteistöjä. Kaavoittaminen ei pysty tuottamaan tällä hetkellä riittävästi uusia asuntoja, jotta hinnat pääkaupunkiseudulla laskisivat, vaan paine muuttaa pk-seudulle kasvaa nopeammin kuin uudisasuntotuotanto pystyy painetta purkamaan. Kuntalaisten ääntä pitää kuunnella kaavoituksessa ja viheralueita varjella muun muassa tiiviin kaupunkirakentamisen edistämisellä.
  • Kansanedustajien pitää alkavalla kaudella päättää toimista, joilla pääkaupunkiseudun kunnat ja julkiset rakennuttajaorganisaatiot sitoutetaan rakentamaan suuri määrä edullisia pienasuntoja (sekä omistus- että vuokra-) hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle, jotta markkinoille tulee hinta- ja vuokratason laskemiseksi riittävän suuri massa uusia asuntoja. 
  • Jos tätä ei saada tapahtumaan porkkanoilla, pitää asuntoja tuottaa vaikka julkisessa hallinnassa olevien rakennuttajaorganisaatioden kautta. Tarvittaessa voidaan käyttää sopivien maiden pakkolunastamista.
  • Suomen ja pääkaupunkiseudun taloudellinen ja työllisyystilanne on niin heikko, että pelkillä markkinavoimilla tämä ongelma ei hoidu seuraavallakaan eduskuntakaudella. Suhdanteen ja työllisyyden kannalta on nyt erinomainen hetki toteuttaa asuntotarjonnan korjausliike, kun tuotantokustannukset ovat alimmillaan aikoihin, ja rakennustyöntekijöille sekä muille alan ammattilaisille tarvitaan töitä. Konkreettisesti valtion täytyy tarjota investointitukea pääkaupunkiseudun asuntotuotantoon. Asuntopolitiikalla pitää siis myös nyt luoda uutta työtä
  • Asuntopolitiikan tulee tukea paremmin työllisyyttä. Omistusasumista tukemalla olemme luoneet järjestelmän, jossa ihmisten varallisuus kiinnittyy asuntoihin ja asuntojen hinnat nousevat kohtuuttoman korkealle. Purkamalla omistusasumisen tukia saamme paitsi edullisempia asuntoja, myös parannamme työvoiman liikkuvuutta.
  • Yli puolet helsinkiläisistä kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Tarvitsemme lisää nimenomaan pieniä kohtuuhintaisia asuntoja sekä yhteisasumisen mahdollistavaa asuntotuotantoa, jossa on mahdollisuus myös yksityisyyteen.  
  • Autopaikkojen vaikutus asuntojen hintaan on kymmeniä tuhansia euroja. Autopaikkojen pakollisesta rakentamisesta tulee luopua ja näin osittain laskea asuntojen hintaa.
  • Muita erityisesti kuntapolitiikan tason keinoja ovat muun muassa Hitas-järjestelmän uudelleenarvioiminen, ryhmä- ja osuuskuntarakentamisen tukeminen ja vuokratalovaltaisten alueiden täydennysrakentaminen, joista helsinkiläinen eduskuntavaaliehdokas Tuomas Rantanen on kirjoittanut

Kirjoittaja Maria Ohisalo on helsinkiläinen eduskuntavaaliehdokas (77), köyhyystutkija, VTM 
 


Tutustu teemaamme köyhyyden torjunnasta ->