— Maria Ohisalo

Hävikkiviikosta hävikkivuodeksi!

Maria Ohisalo

Vuotuinen Kuluttajaliiton Hävikkiviikko herättää keskustelua ruoan arvostuksesta ja siitä, kuinka voisimme eri keinoin vähentää ruoan haaskaamista. Hävikkiviikossa on mukana lukuisia tahoja kouluista järjestöihin ja kaupan- ja ravintola-alan toimijoihin ympäri Suomea. Myös Vihreät on Hävikkiviikon 2016 yhteistyökumppani.

Ruoan poisheittäminen tuntuu väärältä maailmassa, jossa resurssipula on tulevien vuosien niin kutsuttu megatrendi, globaali muutosilmiö. Samaan aikaan yksi kolmasosa kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy kaatopaikalle. Syöminen muodostaa jopa kolmasosan kaikista päästöistämme asumisen ja liikkumisen ohessa.

Kaupoissa syntyvä ruokahävikki on vain yksi osa kaikkea hukkaan heitettyä ruokaa. Suomen vähittäis- ja tukkukauppojen ruokahävikin olevan noin 65–75 miljoonaa kiloa vuodessa ja 12–14 kiloa jokaista suomalaista kohti. Ravitsemispalveluissa hävikkiä on arvioitu syntyvän yhteensä 75–85 miljoonaa kiloa. Elintarviketeollisuudessa syömäkelpoista ruokaa päätyy hävikiksi 75–140 miljoonaa kiloa vuodessa. (MTT, Foodspill 2012.)

Kaupan ja ravitsemispalveluiden lisäksi suomalaiset kotitaloudet heittävät syömäkelpoista ruokaa roskiin jopa 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa. Meistä jokainen voi siis tahollaan koettaa pienentää hävikkiä. Näitä keinoja olen itse soveltanut hävikin pienentämiseksi:

  • Pilaantuneen ruoan maistaa ja haistaa: Viimeinen myyntipäivä ja parasta ennen ovat valmistajan tapa ilmoittaa jokin takaraja ruoan hyvälle laadulle ja ennen kaikkea ne kertovat vastuusta, joka valmistajalla ja myyjällä on. Takarajan jälkeen alkaa kuluttajan vastuu. Vaikka päiväykset olisivat menneet umpeen, maistelemalla ja haistelemalla säästyy moni ruoki roskikselta. Lähes aina elintarvikkeet ovat hyväkuntoisia parasta ennen päiväyksen jälkeen.
  • Olen dyykannut ruokaa joitain kertoja ja aina löytänyt täysin syömäkelpoista ja maistuvaa ruokaa.
  • Sosekeitto jämistä: Hieman nuhjuiset salaatinlehdet ja muut jääkaapin perälle jääneet vihannekset ja juurekset voi kaikki soseuttaa keitoksi, maustaa maun mukaan ja lisätä mukaan esim. hieman soijakermaa.
  • Pyrin suunnittelemaan ruokalistaa ennen kauppaan menoa sen mukaan, mitä jää- ja kuivakaapeissa jo on, tai mitä sieltä puuttuu.
  • Pyydän mukaan ravintolasta ruoan, jota en jaksa juuri sillä hetkellä syödä. Esimerkiksi Tanskassa monet yritykset ovat ottaneet käyttöönsä Doggybagin, ja ruoan mukaanottamisesta on tullut tavanomaisempaa ja hyväksytympää. Nolompaa on jättää ruokaa roskikseen meneväksi, kuin pyytää sitä mukaan.
  • Pakastan leipiä ja muuta ruokaa, jotka eivät tule kulutukseen juuri sillä hetkellä, mutta jotka voi paahtaa tai uudelleenlämmittää toiste.
  • Joskus, kun laittaa isomman määrän ruokaa, saa siitä osan valmiisiin lounasrasioihin pakkaseen ja ne voi helposti napata syötäväksi toiste. Säästyy aikaa, rahaa ja resursseja.
  • Järjestä hävikkibrunssi tai -illallinen: Olemme muun muassa europarlamentaarikko Heidi Hautalan kanssa järjestäneet hävikkibrunsseja, joissa tarjoiltujen ruokien raaka-aineet on saatu pyytämällä toreilta, kaupoista ja ravintoloista.

Kunta- ja valtiontason politiikan kautta ruokahävikkiin on puututtu esimerkiksi seuraavin aloittein ja tavoittein: Koulu- ja muun laitosruoan jakamisesta on tehty monia hyviä valtuustoaloitteita ympäri Suomea. Myös valtakunnan tasolla on nähty kansanedustajien aloite siitä, että kaupat sitoutettaisiin luovuttamaan ylijäämäruokansa eteenpäin esimerkiksi hyväntekeväisyyteen.

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto - ja energiapolitiikasta (2009) linjaa seuraavasti: “Suomessa pyritään vähintään puolittamaan ruoan hävikki ”. Valtioneuvoston ruokapolitiikkaa koskevan selonteon (2010) mukaan: ”vähennetään ruoan hävikkiä kuluttajien tietoisuutta lisäämällä sekä minimoimalla jätevirrat koko ruokaketjussa”. Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa taas todettiin vuonna 2013: ”vähennetään ruokahävikkiä elintarvikeketjun joka vaiheessa ja korostetaan ruokavalintojen merkitystä kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ”. Myös EU-komissio on ottanut tavoitteekseen leikata syötäväksi kelpaavan ruuan hukka puoleen vuoteen 2020 mennessä.

Tarvitaan sekä oikeita päätöksiä, että ihan perinteistä kaupunkilais- ja maalaisjärkeä, jotta ruoan haaskaaminen vähenee. Suomi tarvitsisi nyt myös kunnianhimoisen ohjelman hävikin puolittamisen toteuttamiseksi.


Lisää Hävikkiviikosta >

Lisää hävikistä: Ruokahävikki suomalaisessa ruokaketjussa, Foodspill 2010–2012 -hankkeen loppuraportti


Kirjoittaja on Vihreiden varapuheenjohtaja ja köyhyystutkija