— Maria Ohisalo

Torjutaan köyhyyttä, ei köyhiä

Maria Ohisalo

Suomessakin enemmistön hyvinvoinnista huolimatta osa ihmisistä jää sivuun hyvästä kehityksestä, ja ihmisryhmien välinen sosiaalinen etäisyys kasvaa. Etäisyys saattaa konkretisoitua siinä, että köyhyyden torjuntaa pidetään liian vaikeana ja siltä suljetaan ennemmin silmät, kuin isketään käsiä saveen työn tekemiseksi.

Köyhyys on yhtäältä suhteellista: omat osallistumis- ja esimerkiksi kulutusmahdollisuudet suhteessa toisiin ovat heikommat. Se on myös absoluuttista: paikoin jopa nälkää ja asunnon puutetta. Toisaalta köyhyys on myös objektiivista: kuinka moni jää alle köyhyysrajan tai miltä tulonjaon eriarvoisuus milloinkin näyttää. Se on kuitenkin myös subjektiivista, sitä kuinka ihmiset kokevat elämänsä niukkuuden keskellä.

Asunnottomuus, nälkä, osallistumismahdollisuuksien puute, yksinäisyys, masennus, huono-osaisuus, pienituloisuus. Kaikkien näiden torjuntaa pidetään tärkeänä, mutta helposti nousee kysymys, MITEN. Erityisesti tämä kysymys nousee aikoina, jolloin sote-uudistus tulee ja sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien vastuulle vuoden 2019 alusta. Mitä siis kuntapoliitikko voi tehdä? Keinoja on lukuisia, tässä niistä muutamia:

  • Köyhyyden torjunta ei ole vain taloudellisen niukkuuden poissapitämistä, vaan sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kasvattamista. Kunnissa näitä pääomia kasvatetaan joka päivä esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Täällä keinoja tehdä niistä maailman parhaat.
  • Tartutaan ongelmiin ennen kuin niistä tulee ongelmia. Ennaltaehkäisy esimerkiksi koulun, nuorisotyön ja vanhempien yhteistyöllä ja nuoria tukevia verkostoja rakentamalla tuottaa inhimillistä hyvinvointia, mutta mahdollisesti myös säästää kunnan varoja, kun ketään ei päästetä putoamaan koulutuksesta tai työstä.
  • Köyhyyden ehkäisyn pitäisi olla rinnallakulkijuutta, jossa luodaan luottamuksellisia suhteita apua tarvitsevien ja autettavien välille, autetaan arjen sujumisessa, sen sijaan, että ongelmista pitää joka kerta kertoa uudella luukulla uudelle ihmiselle.
  • Köyhyyden torjunta on myös velkaneuvontaa ja talousohjausta, se voi olla myös talouden opiskelua jo nuorena, ymmärrystä rahan käyttämisestä, säästämisestä ja sijoittamisesta.
  • Kunnan lähikirjasto voi lainana pienituloisen perheen lapselle luistimet, sukset tai lautapelejä, joita pelata yhdessä. Sieltä kirjastosta voi lainata ne kirjat, joita ei ehkä pienituloisen kodin kirjahyllystä löydy.
  • Museoissa kasvaa kenen tahansa kulttuuripääoma taustasta riippumatta.
  • Sosiaalisen pääoman luomiseen erilaiset matalan kynnyksen palvelut ovat mitä tärkeimpiä, kunnissa pitää olla maksutonta tilaa kohdata muita ihmisiä esimerkiksi asukastaloissa.
  • Kunta voi päättää tarjota jokaiselle nuorelle harrastuksen, mahdollisuuden olla osallinen ja aktiivinen ikäkaveriensa kanssa.
  • Kunnan pitää olla se taho, joka poistaa asunnottomuuden.
  • Kunnan pitää olla se taho, joka tarjoaa kohtuuhintaista asumista kaikille, myös yksin asuville ja yksinhuoltajille, joiden köyhyysriski on suurin.
  • Niinkin pieneltä tuntuva asia, kuin koulussa tarjottava aamu- tai välipala voi ratkaista jollekin oppilaalle sen, että opinnot saadaan lopulta pakettiin.
  • Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa, että kunnassa kohdennetaan rahaa alueille ja esimerkiksi kouluille, joille menee heikommin, alueilla on esimerkiksi enemmän työttömyyttä ja matalampi koulutustaso. Tämä ehkäisee alueiden eriarvoistumista.
  • Tätä alueellista eriarvoistumista ehkäisee myös sekoittava asuntopolitikka, jota tehdään rakentamalla asuinalueita, joissa asuvat yhdessä kaikenlaisista taustoista tulevat ihmiset.
  • Kunnan pitää olla koti erilaisuudelle ja syrjimättömyydelle. Syrjintää esimerkiksi työmarkkinoilla voidaan ehkäistä käyttämällä anonyymiä rekrytointia.
  • Myös paperittomille on kunnissa oltava tilaa.
  • Esteetön kunta ei sulje ketään ulkopuolelle. Meidän on rakennettava kuntia, joissa pääsee liikkumaan niin rollaattorilla, lastenvaunujen kanssa kuin pyörätuolilla.

Kunnissa luodaan mahdollisuuksia ja hyvän elämän edellytyksiä. Köyhyyden torjunta on meidän kaikkien tehtävissä, se ei ole vaikeaa, kun siihen päätetään ryhtyä. Sitä voidaan ja pitää tehdä kaikkialla. Mahdollisuuksien kunnassa kukaan ei jää sivuun hyvästä kehityksestä.

Torjutaan köyhyyttä, ei ihmisiä, jotka köyhyyttä joutuvat kokemaan.