— Mikkonen Krista

Kuntapalvelut asukas edellä

Viisaassa kunnassa satsataan  varhaiskasvatukseen ja kouluihin.

Sote-uudistusta on odotettu pitkään, eikä valmista ole vieläkään. Viime hallituskaudella uudistus törmäsi perustuslaillisiin esteisiin, kun siihen ympättiin kuntarakenteen muutos.

Nyt jälleen kerran näyttää siltä, että sote-uudistus on joutunut Troijan hevoseksi. Asiantuntijatiedon sijaan uudistusta on ohjannut keskustan halu maakuntien vallan lisäämisestä ja kokoomuksen halu lisätä yritysten osuutta palveluiden tuottajina.

Vihreiden mielestä uudistuksen keskiössä tulisi olla sosiaali- ja terveyspalvelut, eikä käyttää sitä muiden tavoitteiden edistämiseen.

Nyt hallitukselle uhkaa käydä kuin kissalle jolle hiiri kansansadussa takkia ompeli. Maakuntien itsehallinto uhkaa jäädä torsoksi sekä rahoituksen että itsemääräämisoikeuden osalta. Suurimpia häviäjiä ovat kunnat ja kuntalaiset, jotka eivät vieläkään tiedä milloin tuluskukkaro valmistuu vai tuleeko sitä ollenkaan.

Ilmassa on vielä runsaasti kysymyksiä ja epäselvyyksiä, vaikka lehti on ollut puussa jo pitkään. Miten kuntalainen jatkossa löytää tarvitsemansa palvelut ja muodostavatko ne saumattoman palveluketjun? Syntyykö kuntien ja sote-alueiden rajapinnoille arkea vaikeuttavia muureja? Synnyttääkö palveluiden yhtiöittämisvaatimus uusia rajapintoja ja lisää byrokratiaa?

On hyvä muistaa, että useimmat ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät asiat eivät kuitenkaan ole sosiaali- tai terveyspalveluita. Hyvinvointi syntyy sujuvasta arjesta, mahdollisuudesta osallistua, yhdessä tekemisestä, elämyksistä, itsensä toteuttamisesta, uuden oppimisesta. Kuntahallintokielellä nämä tarkoittavat kaavoitusta, kevyen liikenteen väyliä, asukastiloja, kulttuuripalveluita, nuorisotyötä, liikuntapaikkoja, lähidemokratiaa, kansalaisopistoja, joukkoliikennettä, järjestöjen toiminnan tukemista. Päätösvalta näistä on jatkossakin kunnilla.

Miten varmistamme, että jatkossakin kunnissa satsataan näihin, vaikka ennaltaehkäisevän työn hedelmät eivät näy heti kunnan omassa kukkarossa? Olisiko lainsäädännöllä syytä vahvistaa hyvinvointipalveluiden asemaa? Tai pitäisikö valtionosuusjärjestelmään sisällyttää kannustimia hyvinvoinnin edistämisen tukemiseksi?

Hyvinvoivat ja kukoistavat kuntalaiset lisäävät kunnan elinvoimaisuutta. Kuntien elinvoiman lisäämiseen on muitakin työkaluja. Kuntien ilmastopäästöjen vähentämiseen tähtäävän HINKU-hankkeen kokemukset ovat osoittaneet, että panostamalla uusiutuvan energian käyttöön ja energiatehokkuuteen on synnytetty uusia työpaikkoja ja vähennetty päästöjä. Kuntapaikkojen tarjoaminen turvapaikanhakijoille voisi olla win-win-tilanne monelle kunnalle, kunhan kotouttaminen hoidetaan hyvin ja otetaan mukaan kunnan asukkaat ja järjestöt.

Suuri kuntiin jäävä kokonaisuus on koulutus. Koulutuksella on äärimmäisen tärkeä merkitys niin koko pienen kansamme hyvinvoinnin rakentamiselle kuin lastemme ja nuortemme tulevaisuudelle. Mitä vaikeampia aikoja elämme, sitä tärkeämpää koulutusjärjestelmän ylläpito on. Koulu on tietoyhteiskuntamme ja innovaatiojärjestelmämme ydin.

Kunnille jää suuri vastuu Suomen tulevaisuuden rakentamisessa siinä, että jokainen lapsi ja nuori saa riittävän vahvan perustan elämälleen. Siten he voivat siirtyä peruskoulusta jatkokoulutuksen kautta työelämään rakentamaan omalta osaltaan hyvinvointiyhteiskuntaamme. Viisaassa kunnassa satsataan varhaiskasvatukseen ja kouluihin, taataan riittävän pienet ryhmäkoot eikä rajata oikeutta varhaiskasvatukseen.

Näitä teemoja Vihreiden valtuustoryhmä nosti esiin tänään kokoontuneessa Kuntaliiton valtuustossa.