— Niina Simanainen

Sananen edustuksellisuudesta - sateenkaaren vihreältä raidalta

Oras Tynkkynen kirjoitti vihreän langan kolumnissaan (16.2.) eduskunnan koostumuksesta ja sen edustuksellisuudesta suhteessa erilaisiin (vähemmistö)ryhmiin. Niinhän se vain on, että keski-ikäisillä ja sitä iäkkäämmillä miehillä ON eduskunnassa ehdoton enemmistö. Toisaalta nämä keski-ikäiset ja iäkkäämmät miehet eivät koskaan edusta vain ja ainoastaan keski-ikäisiä ja sitä iäkkäämpiä miehiä. Heillä on tietty koulutus, kotipaikka, arvot, maailmankatsomus, harrastukset jne. Jostain syystä keski-ikäiset ja iäkkäämmät miehet kuitenkin sangen helposti vievät ajatukset johonkin epämääräiseen konservatiivisuuteen (en viittaa ainoastaan oikeisto-konservatismiin, konservatiiveja löytyy joka puolelta, aiheesta riippuen!), jäykkään, maskuliinisia hierarkioita ja hyvä veli -verkostoa ylläpitäviin toimintatapoihin. Tietynlaiseen poliittisen kulttuurin ja siihen kytkeytyvän poliittisen kielen odotushorisonttiin. Sinne jonnekin, jonne naisilla - vielä vähemmän nuorilla naisilla - ei ole pääsyä. Nuorten miestenkin täytynee läpäistä "tulikoe" tiellä luottamukseen ja arvostukseen, mutta tämä sujuu varmasti helpommin kuin naisilta...Siispä onneksi löytyy naisia, jotka puolueeseen katsomatta haluavat pistää eduskunnan "vanhat äijät vaihtoon" (tämän iskulauseen bongasin kepulaisen Heini Utusen Jylkkäri-lehden vaali-ilmoituksessa). No, eiväthän kaikki oman sukupuolensa edustajatkaan ole samanlaisia. Miehissä on eroja ja niin on naisissakin. Entäpä jos tuo eduskuntaan ehdolla oleva nainen sattuisi olemaan vihreä, akateeminen, työläisperheen kasvatti, seksuaalivähemmistöjen edustaja, feministi, reipas ripaus romaniverta suonissaan? Monia attribuutteja voi ihmisestä nostaa esiin ja vaikutus on taatusti erilainen. Varmaan kaikki kansanedustajaehdokkaiksi lähtevät ovat miettineet kohderyhmiä, joihin he mahdollisesti vetoaisivat tai joihin kannattaisi alkaa vedota. Mihin suunnata vaalikampanjan terävimmät kärjet? Kyllä. Minäkin olen tätä pohtinut ja joitain mahdollisia kohderyhmiä itselleni mielessäni kuvitellut. Ylempänä niitä jopa luettelin muutaman. Valtio-opin professori Kari Palonen totesi tosin taannoin sanomalehti Keskisuomalaisen haastattelussa, että äänestämisen perusteena (ja todellisen poliitikon kriteerinä) ei tulekaan välttämättä olla se, että äänestäjä uskoo juuri tämän ehdokkaan ajavan hänen asiaansa tai jotakin tiettyä tärkeäksi koettua (yhtä) asiaa. Minua helpottaa. En ole koskaan halunnutkaan olla vain yhden asian ihminen. Ihan homona eduskuntaan? Kyllä, mielihyvin. Oraksen kanssa samaan marginaalisen pieneen vähemmistöryhmään (kun ei niistä muista varmaksi tiedä...). Mutta ei siinä kaikki, ei läheskään. Aivan varmasti ajaisin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita eduskunnassa, mutta kyllä minä muutakin haluaisin tehdä. Meillä on vielä pitkä matka kohti reilua ja sosiaalisesti oikeudenmukaista maailmaa. Tehtävää riittää.
Jaa sivu: