— Ville Niinistö

Suomi ei tarvitse uutta koskisotaa

Pudasjärven valtuusto on yhden äänen enemmistöllä ottanut kielteisen kannan koskiensuojelulain puolustamiseen ja päättänyt tukea Kollajan luontoa tuhoavaa tekoallasta. Keskusta on tätä ajanut. Halutessaan Keskusta saa koskisodan, mutta sen se tulee häviämään.

Niukka enemmistö kertoo siitä, että massiivinen Pohjolan Voiman lobbauskampanja ja valtapuolue Keskustan jyräämä hanke kohtaavat suurta paikallista vastarintaa. Kollajan tekoallas tuhoaisi Iijoen luonnontilaisia vapaana virtaavia koskia, ohjaisi valtaosan vedestä puolet ajasta tekoaltaaseen, tuhoaisi kalojen kutupaikkoja ja muita arvokkaita lajeja sekä veisi asukkailta oikeuden rantoihinsa.

Hanke on 1980-luvulla säädetyn koskiensuojelulain vastainen. Reino Rinteen ja muiden paikallisten koskiensuojelijoiden työn tuloksena Iijoen keskivarren kosket on lailla suojeltu yli 50 muun arvokohteen joukossa. Jos koskiensuojelulakia lähdettäisiin avaamaan, olisi se Suomelle kansainvälinen häpeä. Se toisi pelon luonnonsuojelulle ja kalastusmatkailun kehittämiselle myös muualla Suomen suojeltujen arvokoskien seuduilla.

Luonnonsuojelua ei ole tapana sivistysmaissa purkaa. Ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä on arvioinut, että nykyisen perustuslain aikana koskiensuojelulain purkaminen olisi perustuslain vastaista. Perustuslaki suojelee kansalaisten oikeutta puhtaaseen ympäristöön ja velvoittaa luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Näin ollen koskiensuojelulain tuhoaminen pitäisi tehdä kahdenkolmasosan enemmistöllä eduskunnassa. Se vaatisi puolueilta poikkeuksellista härskiyttä kävellä ympäristöperusoikeuden yli.

Suomen ja EU:n ympäristö- ja vesioikeudet suojaavat yhtä lailla luonnontilaisia jokia. Kollajaa ajavat voimat Keskustasta alkaen saisivat vuosikymmenen kestävän koskisodan, jonka he tulisivat oikeudessa suurella todennäköisyydellä häviämään. Uhanalaisten lajien, kuten alueen arvokkaan raakkukannan ja korentolajien, pesimäpaikkoja ei saa myöskään hävittää. Vesilain intressivertailussa hankkeen haitat todettiin hyötyjä suuremmiksi jo 1980-luvulla ja siten lain vastaiseksi. Sittemmin vesioikeus on vain parantunut. Voi lähes täydellä varmuudella sanoa, että oikeus päätyisi vuosien työn jälkeen samaan lopputulokseen nyt.

Kärsijöinä tästä vanhakantaisen teollisuuden lobbareiden lietsomasta kampanjasta olisivat - jälleen kerran - paikalliset asukkaat, vaelluskalat ja luonto. Muualla länsimaissa jokia avataan vaelluskalojen nousulle ja kalastuksesta ja matkailusta tuleville tuloille, eikä luontoa tuhoavia tekoaltaita enää rakenneta. Yhdysvalloissa puretaan jopa 200 heikosti kannattavaa patoa vuosittain, koska luonnontilainen joki tuo enemmän tuloja ja hyvinvointia.

Miksi teollisuus siis edes yrittää lähteä vuosikymmenen mittaiseen oikeustaisteluun luontoa ja paikallisia asukkaita vastaan? Miksi PVO:n omistajat Stora Enso ja UPM Kymmene haluaisivat pilata maineensa kansainvälisten asiakkaiden silmissä? On päivänselvää, että tästä tulee kansainvälinen häpeätahra yhtiöille, jos ne havittelevat Suomen luonnonsuojelun suurimman saavutuksen eli koskiensuojelulain purkamista. Miksi seudun poliitikot kannattaisivat oman kotiseutunsa kehityksen näivettämistä ja epävarmuuden luomista paikallisille asukkaille vuosikymmeniksi?

Puolustetaan sivistysvaltiota, suomalaista luontoa ja Iijokivarren asukkaiden oikeuksia. Äänestämällä vihreitä voit varmistaa sen, että koskiensuojelulakia ei pureta. Vaatimalla muita puolueita tulemaan ihmisen, ympäristön ja oikeuden puolelle voimme saada myös yhtiöt perääntymään hyvän sään aikana.

Mitä sen sijaan? Suomessa on yli 90 prosenttia vaelluskalojen nousumahdollisuuksista tuhottu vesirakentamisella, mutta suuntaa voi muuttaa. Meidän on vapautettava jokia vaelluskalojen nousulle ja ihmisten hyvinvoinnille. Silloin saamme työtä kalastusmatkailusta ja puhtaasta erämaaluonnosta. Vesivoimalle on asetettava seuraavassa hallitusohjelmassa kalatievelvoite, joka tulisi siirtymäajan jälkeen pakolliseksi kaikkiin voimaloihin. Alkuvuosina valtio voisi vielä osallistua kustannuksiin, jos yhtiöt toimivat vapaaehtoisesti. Kalastusmatkailun tuomat tulot laskettaisiin nopeasti kymmenissä miljoonissa eurossa ja työpaikat tuhansissa.

Suomen luonnonsuojelun suurinta saavutusta ei saa purkaa: puolustetaan ihmistä ja ympäristöä. Ei pilata isänmaamme kansallisperintöä energiantuotannon kannalta marginaalisen hankkeen takia. Suomi ei tarvitse uutta koskisotaa.