— Olli-Poika Parviainen

Vähemmän öljyä, enemmän koulutusta

Olli-Poika Parviainen

Sipilän hallitus aikoo leikata koulutuksesta, opiskelusta, tutkimuksesta ja kulttuurista hallituskauden aikana vielä huikeat 600 miljoonaa euroa. Leikkaus tulee tuntumaan lasten, opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja kulttuurin tekijöiden arjessa ja koko Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksissa.

Leikkauksille on onneksi vaihtoehtoja. Hallitus puuttuisi esimerkiksi erilaisiin ympäristölle haitallisiin tukiin kovin lempeästi. Vihreät on tehnyt historiansa ajan töitä näiden tukien vähentämiseksi ja saanut myös konkreettisia tuloksia aikaan erityisesti kahdella viime hallituskaudella. Silti valtio tukee valtionvarainministeriön ja ympäristöministeriön mukaan edelleen ympäristön saastuttamista laskentatavasta riippuen jopa yli kolmella-neljällä miljardilla eurolla vuosittain. Hallitus vähentäisi näitä tukia noin kuusi prosenttia. Esitämmekin vaihtoehdon, jossa koulutukseen kohdistuvat säästöt vältetään vähentämällä vastaavalla summalla eli 600 miljoonalla eurolla ympäristöä kuormittavia tukiaisia. 

Nipistäisimme esimerkiksi ylimitoitetuista kilometrikorvauksista ja uudistaisimme työmatkavähennystä tasapainoisemmaksi erityisesti niillä alueilla, joilla joukkoliikenne on toimiva vaihtoehto. Vähentäisimme dieselin saamaa verotukea ja laittaisimme jätteenpolton verolle.  Ottaisimme käyttöön myös maa-aines- ja louhintaveron.

Tukia ei tietenkään ole keksitty pelkästä saastuttamisen ilosta. Niiden tarkoituksena on ollut tukea esimerkiksi kilpailukykyä tai kaupantekoa. Monet tuet on säädetty aikana, jolloin huoli ympäristöstä ja julkisesta taloudesta oli vähemmän polttava. Siksi vihreätkin esittää nyt leikkauksia vain pieneen osaan tuista. Useimpia tukia vähennettäisiin maltillisesti niin, ettei mikään yksittäinen ryhmä ihmisiä tai yrityksiä saisi osakseen kohtuutonta rasitusta. Haluamme välttää kasvattamasta esimerkiksi maatalouden, energiaintensiivisen vientiteollisuuden ja pienituloisten kotitalouksien kustannuksia.
 
Aina, kun julkinen valta tukee jotain toimintaa, viime kädessä joku saa valtiolta tukea tai maksaa muita vähemmän veroa. Siten myös ympäristölle haitallisten tukien vähentäminen käy aina jonkun kukkarolle. Se ei tietenkään ole itsetarkoitus. Tukien karsiminen on kuitenkin siedettävä vaihtoehto paljon kivuliaammille säästöille, kuten koulutuksen ja sivistyksen jättileikkauksille. Koulutukseen satsaaminen on mielestämme tulevaisuuden kannalta parempi vaihtoehto. 

Suuri osa ympäristölle haitallisista tuista on verotukia. Kohtelu on usein epäreilua: esimerkiksi yksi ryhmä maksaa muita vähemmän vaikkapa öljyn käytöstä siitä huolimatta, että aiheutuva haitta yhteiselle ympäristöllemme on kaikilla sama. Verovähennykset myös suosivat helposti niitä ihmisiä ja yrityksiä, joilla verotettavaa tuloakin on enemmän. Vaikutus valtion talouteen ja eri ryhmien väliseen tasa-arvoon on kuitenkin sama, kuin jos kaikilta perittäisiin samaa veroa, mutta osalle myönnettäisiin suoraa tukea valtion varoista. 

Vertailun vuoksi paljon parjatut uusiutuvan energian tuet ovat Suomessa vuosittain noin kaksisataa miljoonaa euroa. Summa on toki suuri, mutta saastuttamisen tukemiseen käytettäviin miljardeihin verrattuna vaatimaton. Mitä vähemmän meillä olisi esimerkiksi tuontiöljyn käyttöön kannustavia tukia, sitä paremmin eri energiamuodot saataisiin samalle viivalle, jolloin kotimainen uusiutuva energia pärjäisi kilpailussa ja tarvitsisi lopulta myös vähemmän tukia. 

Valtiontalouden tarkastusvirasto onkin arvioinut, että fossiilisen energian käytön tuet ovat kalliita ja hyvistä tavoitteestaan huolimatta vääristää talouden toimintaa. Jos energian tuhlaaminen on jollekin ryhmälle suhteellisen halpaa ja työllistäminen keskimäärin kallista, ei liene yllätys, jos rahaa lipuu tuontiöljyn rahtaamiseen Venäjältä ja työllistämiseen suhtaudutaan kitsastellen. 

Ympäristölle haitallisten tukien leikkaaminen toisi julkiseen talouteen vaihtoehdon koulutussäästöille ja antaisi myös liikkumatilaa keventää erityisesti pienipalkkaisen työn ja pienyrittäjien verotusta. Jos haluamme enemmän työtä, tulevaisuuden menestystarinoita ja paremman ympäristön lapsillemme, meidän kannattaa tukea vähemmän ympäristön saastuttamista ja enemmän koulutusta ja työntekoa. Jos ja kun jostain on leikattava, ei kannata leikata tulevaisuudesta.