— Olli-Poika Parviainen

Lailliset maahantulon keinot vähentäisivät rikollisuutta ja kärsimystä

Olli-Poika Parviainen

Meneillään oleva pakolaiskriisi on osoittanut, ettei EU:lla ole toimivaa mallia kestävän ja inhimillisen pakolaispolitiikan toteuttamiseksi. Osa ongelmista johtuu omista säännöistämme. Siksi voimme itse niitä myös korjata.

Suurin osa pakenee oman maan sisällä tai naapurimaihin. 86 % maailman pakolaisista asuu kehitysmaissa ja kehittyvissä maissa. Lähtöalueiden tilanteiden vaikeutuessa paine myös Eurooppaan ja Suomeen on kuitenkin kasvanut merkittävästi eikä kriisi osoita laantumisen merkkejä.

Kansainvälisesti on sovittu selkeät säännöt: jokaisella ihmisellä on oikeus hakea turvapaikkaa toisesta maasta. Kriisialueilla elävien on kuitenkin käytännössä mahdotonta päästä EU:n alueelle hakemaan laillisesti turvapaikkaa. Esimerkiksi Suomeen saavuttaessa ihminen tarvitsee yleensä sekä passin että viisumin. Viisumia taas ei myönnetä, jos ihmisen oletetaan saapuvan maahan hakeakseen turvapaikkaa. Tällaiselle tilanteelle on oma nimikin: Catch-22.

Koska rajat on käytännössä suljettu lailliselta maahantulolta, monet turvautuvat hädässään ihmissalakuljettajiin ja altistuvat pakomatkallaan myös rikollisuudelle ja hyväksikäytölle. Laillisten saapumiskeinojen puute lisää reittien vaarallisuutta ja ylläpitää rikollisuutta. 

Ratkaisun löytäminen olisi inhimillisesti ja oikeudellisesti tärkeää. Siksi Suomen on edistettävä laillisia ja hallittuja maahantulon keinoja sekä Suomessa että EU-tasolla. Vihreät jätti tänään eduskunnassa Ozan Yanarin kanssa laatimani toimenpidealoitteen asiasta. 

Laillisia maahantulokeinoja ovat esimerkiksi nykyisen pakolaiskiintiöjärjestelmän vahvistaminen ja humanitaarinen viisumi. Jos useampi ihminen pääsisi Eurooppaan kiintiöpakolaisena, tarve lähteä vaaralliselle turvapaikanhakumatkalle vähenisi. Samalla apu menisi todennäköisemmin heille, jotka sitä eniten tarvitsevat. 

Humanitaarisen viisumin käyttöönotto puolestaan tarkoittaisi, että hädässä olevalla olisi mahdollisuus hakea viisumia lähimmästä EU-maan suurlähetystöstä päästäkseen hakemaan turvapaikkaa. Viisumin avulla maahan voisi saapua laillisesti. Turvapaikan saamisen perusteet arvioitaisiin joka tapauksessa erikseen. Esiselvityksen voisi tehdä jo viisumia haettaessa. Tämä vähentäisi perusteettomia turvapaikkakäsittelyjä kohdemaassa. Viisumin saaminen ei siis olisi automaattinen oikeus. Se ei myöskään korvaisi vaan pohjustaisi varsinaista turvapaikkakäsittelyä.

Muita ratkaisuja olisivat esimerkiksi perheenyhdistämisen helpottaminen siten, että hakemuksen voisi tehdä lähtömaassa, ja ylipäätään viisumien myöntäminen kriisimaiden asukkaille. Samaan aikaan Suomen kannattaisi purkaa kankeita byrokraattisia esteitä työperäiseltä maahanmuutolta. Työperäisen maahanmuuton väylät eivät tietenkään vastaa kaikkien hädänalaisimpien tarpeeseen saada turvapaikka. Logiikka on kuitenkin sama: lailliset ja hallitut tavat hakeutua maahan vähentävät painetta tulla maahan pimeästi.

Laillisen maahantulon keinot eivät tietenkään ratkaise yksin koko pakolaiskriisiä. Ratkaisuun tarvitaan edelleen kansainvälistä yhteistyötä, monia keinoja ja myös ihmisten ja yhteisöjen tukemista kriisien lähialueilla. Ihmisiä kuitenkin saapuu vääjäämättä EU-maihinkin ja on kaikkien etu, että se tapahtuu hallitusti ja laillisesti.

Mahdollisuus pyrkiä maahan laillisesti ei lisäisi kustannuksia Suomessa, mutta se vähentäisi ihmissalakuljetusta, rikollisuutta, riistoa ja kuolemia. Se helpottaisi painetta rajoillamme ja tekisi ihmisvirroista ennustettavampia. Se vähentäisi myös tarpeettomien hakemusten käsittelyä ja kalliita palautuksia Suomesta. Laillisen ja hallitun maahantulon helpottaminen olisi inhimillistä ja järkevää.