— Oras Tynkkynen

Valtionjohtajat hakivat New Yorkissa ilmastosovun edellytyksiä

YK:n päämajan käytävällä olen vähällä törmätä Yhdysvaltain ulkoministeriin Condoleezza Riceen. Hän hymyilee leveästi ja tervehtii ammattimaisesti kaikkia tuttuja ja monia tuntemattomia.

Maanantaina 24.9. noin 150 valtion edustajat kokoontuivat YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin kutsusta New Yorkiin puimaan ilmastonmuutosta. Tässä ei sinänsä ollut mitään kummallista. Päättäjät ovat puhuneet ilmastoasioista kansainvälisissä kokouksissa jo 20 vuotta.

Poikkeuksellista oli taso, jolla keskusteluja käytiin. Ensimmäistä kertaa kansainvälisen politiikan historiassa ilmastokysymyksiä käsitteli peräti 80 valtionpäämiestä.

Niinpä käytävillä saattoi törmätä paitsi Riceen, myös Saksan liittokansleriin Angela Merkeliin, Afganistanin presidenttiin Hamid Karzaihin tai Bolivian presidenttiin Evo Moralesiin. Suomea kokouksessa edusti tasavallan presidentti Tarja Halonen.

New Yorkissa olennaista ei ollutkaan varsinaisesti se, mitä sanottiin; YK:n vuotuisissa ilmastokokouksissa päästään paljon syvemmälle ilmastopolitiikan ytimeen. Olennaista oli se, kuka asiat sanoi ja miten.

Kokous vahvisti korkeimman tason poliittista sitoutumista ilmastonmuutoksen torjumiseen. Presidentti ja pääministeri toisensa jälkeen painotti, kuinka vakavasta ongelmasta on kyse. He vakuuttivat, että joulukuussa Balilla alkavissa ilmastoneuvotteluissa on löydettävä jatko Kioton pöytäkirjan vuoteen 2012 päättyville sitoumuksille.

Myös konsensus tulevan ilmastosopimuksen suuntaviivoista alkoi hahmottua. Sopimuksen pitää olla joustava ja eri maiden erilaiset olosuhteet huomioon ottava. Sen pitää kiinnittää nykyistä enemmän huomiota uuteen teknologiaan ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen. Globaalia hiilimarkkinaa pitää vahvistaa ja metsäkatoon puuttua.

Balilla alkavista neuvotteluista ei taatusti tule helppoja. Keinot päästöjen vähentämiseksi ovat kuitenkin olemassa, ja ilmastonmuutoksen torjuminen tulee selvästi halvemmaksi kuin sen tuhoista maksaminen.

Tarvitaan vain poliittista tahtoa. Sitä New Yorkin kokous oli osaltaan luomassa.

Jaa sivu: