— Oras Tynkkynen

Pyöräilyn renessanssi

Berliinissä työmatkansa pyöräilevien määrä on tuplaantunut kymmenessä vuodessa. Pariisissa on tarjolla 20 000 lainapyörää 1 500 pisteessä. Kööpenhaminassa jo lähes 2/5 työ- ja opiskelumatkoista tehdään pyörällä – ja osuutta on tarkoitus kasvattaa vielä puolella.

Pyöräily on kokemassa maailmalla renessanssin. Pyörällä voi liikkua matkansa saasteetta, terveellisesti, lähes ilmaiseksi – ja suurissa kaupungeissa usein jopa nopeammin kuin autolla.

Suomi uhkaa jäädä jälkeen pyöräilyn uudesta noususta. Vähän aikaa sitten Opiskelijoiden Liikuntaliitto sätti suomalaisia kaupunkeja ja hallitusta pyöräilyn laiminlyömisestä.

Pyöräilyn merkitystä Suomessa vähätellään usein syyttämällä ilmastoa. Tämä ei ole estänyt oululaisia, jotka tekevät yli viidenneksen matkoista pyörällä. Samaan pitäisi päästä etelänkin kaupungeissa.

Miten pyöräilyn suosio saataisiin sitten Suomessakin nousuun? Ensin tarvitaan asennemuutos: pyöräily pitää ottaa vakavasti. Polkupyörä ei ole lelu, vaan kulkuväline siinä missä autokin.

Pyörätieverkko suurissa kaupungeissa on tuplattava. Pyöräteiden rakentaminen pitää laittaa elvytystoimien kärkeen. Valtio voisi tukea kaupunkien investointeja pienellä siemenrahalla. Pyöräväylien kunnossapito erityisesti talvisin on myös hoidettava.

Joukkoliikenteen ja pyöräilyn on pelattava paremmin yhteen. Keravan ja Hyvinkään juna-asemilla on jo lupaava pyörien meri – milloin Paimiossa tai Nokialla? Pyörä tulisi voida myös ottaa helposti ja edullisesti mukaan junaan kuten vaikka Saksassa.

Pyöräily on otettava paremmin huomioon kaupunkisuunnittelussa. Yleensä rakennuksille asetetaan velvoitteet vain autopaikkojen minimimääristä. Kangasalla kaikissa kiinteistöissä pitää olla myös riittävästi pyöräpaikkoja.

Mikä on ollut pyöräilyn renessanssin salaisuus Kööpenhaminan ja Pariisin kaltaisissa kaupungeissa? Vahva poliittinen tahto.

Samalla reseptillä pyöräily saadaan roimaan nousuun myös Suomessa.

Jaa sivu: