— Oras Tynkkynen

Mistä paniikki ydinvoimapäätökseen?

Päätös ydinvoiman lisärakentamisesta yritetään viedä eduskunnassa läpi hätäillen. Samalla muita tärkeitä hankkeita joudutaan laittamaan jäihin.

Edellisellä kerralla ydinvoimasta antoi lausunnon seitsemän valiokuntaa. Tämä on luontevaa, koska lain mukaan ydinvoimahankkeita pitää punnita yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta.

Esimerkiksi valtiovarainvaliokunta tarkasteli ydinvoimaa valtiontalouden ja hallintovaliokunta huoltovarmuuden kannalta. Nyt on esitetty, että lausunto ympäristövaliokunnalta riittäisi.

Viime kerralla eduskunta perehtyi ja keskusteli perusteellisesti – niin kuin iso ja kiistelty asia edellyttää. Lausuntovaliokunnille varattiin aikaa 10 viikkoa. Tällä kertaa asiantuntijoiden kuulemisille, keskusteluille ja lausuntojen käsittelemiselle jäisi 3,5 viikkoa.

Vielä hurjempi on talousvaliokunnan aikataulu. Mietintöluonnos tulisi laatia viimeistään viiden työpäivän sisällä lausuntojen saamisesta. Mietinnön hyväksymiseen on varattu yksi ainoa päivä.

Aikataulu on harvinaisen kireä. Eduskunnassa esitetäänkin poikkeuksellisia keinoja käsittelyn kiirehtimiseksi.

Normaalisti valiokunnat aloittavat kuulemiset täysistunnon lähetekeskustelun päätyttyä. Ensin siis koko eduskunta evästää käsittelyä valiokunnissa. Nyt valiokuntia opastetaan aloittamaan kuulemiset jo ennen keskustelun loppumista.

Puhemies Sauli Niinistön mukaan eduskunta voi käsitellä ydinvoimaa tarvittaessa vaikka heinäkuussa. Tämä toki Vihreille sinänsä sopii – emme halua jarruttaa päätöksentekoa.

Näin ei kuitenkaan ole menetelty lähes 50 vuoteen. Edellisen kerran eduskunta kokoontui heinäkuussa vuonna 1962 noottikriisin jälkimainingeissa.

Talousvaliokunta on varautunut jättämään muita asioita käsittelemättä siksi aikaa, kun ydinvoima on asialistalla. Se olisi erikoinen valinta tilanteessa, jossa Euroopan talous on kuilun partaalla.

Ydinvoimapäätös yritetäänkin hoputtaa läpi hankalana aikana. Kreikan kriisin lisäksi pääministerin vaihtuminen ennen kesää saattaa tuoda aikatauluun yllätyksiä.

Ratkaisu ydinvoiman lisärakentamisesta on tämän eduskunnan suurin ja kauaskantoisin päätös. Voimala pyörisi vuoteen 2080, ehkä jopa vuoteen 2100 asti. Sen tuottamat vaaralliset ydinjätteet pitäisi eristää ihmisistä ja ympäristöstä kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi.

Edellinen ydinvoimala, pahamaineinen Olkiluoto 3, on alkuperäisestä aikataulusta jo yli kolme vuotta jäljessä. On vaikea nähdä, miksi kymmenen vuotta kestävää rakennushanketta ei joutaisi käsitellä muutamaa kuukautta eduskunnassa.

Hoppua on perusteltu lähinnä ydinvoimapäätösten tärkeydellä. Muut tärkeät asiat eduskunta on kuitenkin käsitellyt normaalissa aikataulussa – ei hidastellen mutta ei myöskään hätäillen.

Kukaan ei tunnu kiirehtivän päätöksiä uusiutuvapaketista, vaikka se kokonaisuutena lisää energiantuotantoa kolmen ydinvoimalan verran. Voimayhtiöiden edustajat tai esittelevä ministeri Pekkarinenkaan eivät ole ainakaan julkisesti vaatineet ydinvoimapäätöksen kiirehtimistä.

Talousvaliokunta ei ole vielä aloittanut kuulemisia kaivoslaista, vaikka esitys annettiin 4.2. Ainakaan tämän tärkeän lakiuudistuksen läpi viemisessä valiokunnalla ei ole ollut kiire.

Asiallisen käsittelyn takaaminen näin ratkaisevassa päätöksessä tulisi olla yhteinen tavoite. Tämä ei ole hallitus-oppositiokysymys; talousvaliokunnassa epärealistisen tiukkaa aikataulua vastaan äänesti lähes puolet hallitusryhmien edustajista.

Kysymys ei ole myöskään ydinvoiman kannattamisesta tai vastustamisesta. Ylikireää aikataulua vastustaa myös osa ydinvoimaa kannattavista edustajista.

Kysymys on ennen kaikkea eduskunnan mahdollisuuksista kunnolliseen päätöksentekoon. Tämän puolustamisen tulisi olla erityisesti eduskunnan puhemiehen sydämenasia.

Jaa sivu: