— Oras Tynkkynen

Ilmastonsuojelun rintamakarkurit

Perussuomalaiset julkistivat tänään Soinin mallin nimellä kulkevan ilmasto-ohjelman. Se on demokratian kannalta hyvä, sillä äänestäjillä on oikeus tietää, millaista politiikkaa puolue aikoo tehdä – oli kyse sitten ilmastosta, taloudesta tai terveydenhuollosta.

Siihen hyvät uutiset loppuvatkin. Perussuomalaisten ohjelma tavoittelee todellisuudessa ilmastonsuojelun jarruttamista ja vastuun pakoilua.

Jo lähtökohta on huuhaata. Ohjelma väittää ilmastopaneeli IPCC:n ”tietoisesti manipuloineen monia tutkimustuloksiaan”.

Todellisuudessa IPCC:n 3 000-sivuisesta neljännestä arviointiraportista on löydetty yksi (1) selvä asiavirhe, sekin huolimattomuuden eikä vääristelyn takia. Se on yhtä paljon virheitä kuin Soinin mallissa voi olla yhdessä lauseessa.

Ratkaisuksi kansainväliseen ilmastopolitiikkaan tekstin perusteella Matti Putkosen kirjoittama ohjelma tarjoaa ns. ominaispäästömallia. Siinä ajatuksena on, että asetetaan teollisen tuotannon päästötehokkuudelle rima. Enemmän päästöjä tuottavat joutuvat maksamaan, vähemmän päästöjä tuottavat voittavat.

Malli on kaikkea muuta kuin uusi – ominaispäästöihin perustuvista sopimuksista on puhuttu 90-luvulta asti. Mallia ei ole otettu käyttöön yksinkertaisesta syystä: kansallisten päästötavoitteiden korvaajana se olisi tehoton, epäreilu ja epärealistinen.

Ilmaston kannalta tehoton malli on siksi, että se kannustaa vähentämään päästöjä vain kunkin tuotantoalan sisällä – esim. suosimaan vähäpäästöistä betonia runsaspäästöisen kustannuksella. Sen sijaan se ei suosi vähäpäästöisiä aloja runsaspäästöisten sijaan; malli ei kannusta esim. vaihtamaan rakentamisessa betonia puuhun.

Epäreilu malli on siksi, että se sälyttäisi päästötaakkaa maailman köyhimmille maille. Tämä siitä huolimatta, että ilmastonmuutos on voittopuolisesti rikkaiden maiden aiheuttama – ja me rikkaiden maiden asukkaat tuotamme edelleen päästöjä moninkertaisesti köyhiin maihin verrattuna.

Poliittisesti epärealistinen malli on samasta syystä: Kiinan ja Intian kaltaiset maat eivät sitä voi hyväksyä. Jos Kiinassa ja Intiassa olisi perussuomalaisia, he vastustaisivat mallia vimmatusti, koska katsoisivat sen sorsivan oman maan teollisuutta.

Kansallisessa ilmastopolitiikassa perussuomalaisten anti olisi kansainvälisen ja EU:n ilmastopolitiikan vastustamisen lisäksi peruuttaa tämän hallituksen historialliset saavutukset, vihreä verouudistus ja uusiutuvan energian paketti. Sijalle tarjotaan ulkomaiseen teknologiaan, polttoaineeseen ja työvoimaan perustuvaa ydinvoimaa – vaikka perussuomalaisten eduskuntaryhmä äänesti ydinvoimaa vastaan.

Hullunkurista on sekin, että kansan syvien rivien puolustajaa esittävä Soini asettuu puolustamaan Fortumin optiomiljonäärejä. Ohjelmassa vastustetaan windfall-veroa, joka leikkaisi suurten energiayhtiöiden ylisuuria voittoja vaikuttamatta tavallisen suomalaisen sähkölaskuun.

Perussuomalaisten ilmastoavaus on kaukana rakentavasta ja toteuttamiskelpoisesta vaihtoehdosta, joita oppositiopuolueelta on kohtuullista odottaa. Sen sijaan ohjelma näyttää nipulta asia- ja kirjoitusvirheitä viliseviä parahduksia, joilla yritetään puolustella rintamakarkuruutta ilmastokriisin torjumisessa.

Jaa sivu: