— Oras Tynkkynen

Joukkojen liikenne

Hallitus päätti liikennepoliittisessa selonteossa satsata 1,3 miljardia euroa liikennehankkeisiin. Se ei ole ihan vähän tilanteessa, jossa valtio velkaantuu kovaa vauhtia.

Miljardikin on silti vain pieni osa toiveista. Kaikkiaan selontekoon oli tarjolla liikennehankkeita kahdeksan miljardin euron edestä.

Oppositiolle asetelma on herkullinen. Jokaisessa maakunnassa on tukuittain hankkeita, joille toivotaan valtiolta rahaa. Osa hankkeista on niin järkeviä, että valtion niitä myös kannattaisi tukea, jos rahaa vain riittäisi.

Keskusta on arvostellut hallitusta siitä, että investointeja tehdään liikaa suurimmilla kaupunkiseuduilla ja liian vähän muussa Suomessa. Kolmannes hankkeiden työllisyyshyödyistä kohdentuukin Uudellemaalle.

Toisaalta peräti viidennes hyödyistä kertyy Kymenlaaksolle, ja seuraavaksi merkittävimpiä hyötyjiä ovat Varsinais-Suomi ja Etelä-Karjala. Yksi suurimmista ratahankkeista osuu välille Ylivieska-Iisalmi-Kontiomäki, jota ei oikein voi pitää Ruuhka-Suomena.

Niukoille veroeuroille pitää saada mahdollisimman paljon vastiketta. Silloin valtion tukea ei oikein kannata jakaa yksinomaan aluepoliittisin perustein - euro länteen ja toinen itään, välillä pohjoiseen ja sitten taas etelään.

Suomen kieli on tässä suhteessa viisas. Joukkoliikenne on kirjaimellisesti liikennettä, joka edellyttää joukkoja.

Siksi joukkoliikenteellä on suurin potentiaali suurimmilla kaupunkiseuduilla ja kohtuullisen suuri potentiaali keskisuurilla kaupunkiseuduilla. Pienemmissäkin kaupungeissa ja kunnissa joukkoliikennettä voi (ja pitää) kehittää, mutta kovin suurta osuutta sille on vaikea kuvitella - ainakin niin kauan, kuin monen kodin tallissa on kaksi tai useampia autoja.

Jos tavoitteena on saada mahdollisimman moni autoilija vaihtamaan joukkoliikenteeseen ja siten leikata liikenteen päästöjä, kannattaa paukkuja laittaa joukkoliikenteeseen erityisesti kaupunkiseuduilla. Vain muutamaa matkustajaa kuljettava iso bussi ei usein ole järkevin tapa järjestää liikennettä sen paremmin ympäristön kuin taloudenkaan kannalta.

Etelän kolmessa suuressa kaupungissa ja niiden liepeillä asuu kuitenkin vain vajaa kolmannes suomalaisista. Arjen pitää toimia muuallakin maassa.

Mikä avuksi? Ehkä vähän yllättävästi yksi ratkaisu saattaa olla tienkäyttömaksut.

Tienkäyttömaksuilla voidaan korvata ajoneuvovero ja osa polttoaineveroista.

Näin maksujen ei tarvitse kiristää autoilun verotusta kokonaisuutena, mutta kustannusrasite kohdentuisi nykyistä reilummin.

Toisin kuin nykyiset autoilun verot, maksut voi kohdentaa ajan ja paikan mukaan. Siis korkeammat maksut ruuhka-aikoina ja Ruuhka-Suomessa, alemmat muina aikoina ja muualla Suomessa.

Kaupunkiseuduilla joukkoliikenteen pitää toimia nykyistä selvästi paremmin. Maalla taas oman auton käyttö ei saa maksaa kohtuuttoman paljon.

Jaa sivu: