— Oras Tynkkynen

Rakennepaketti: ei helppo, mutta välttämätön

Hallitus päätti riihessä rakenteellisista uudistuksista, jotka koskevat työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista, metropolihallintoa, vuorotteluvapaata, ulkomaalaisten opiskelijoiden työlupia, kilpailun edistämistä, tilaajavastuulakia ja lukuisia muita asioita. Paketista kannattaa kuitenkin muistaa ennen kaikkea yksi luku.

Yhdeksän miljardia euroa. Suunnilleen niin suuri julkisen talouden kestävyysvaje paketilla pyritään nyt paikkaamaan.

Listassa on paljon linjauksia, joita voi ja pitääkin punnita kriittisesti. Yksittäisten toimenpiteiden arvostelu kannattaa kuitenkin suhteuttaa isoon kokonaisuuteen, jolla pyritään turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus myös tulevaisuudessa.

Jos vajetta ei saada paikattua, ajaudutaan leikkauksiin ja veronkorotuksiin. Ne sattuvat taatusti nyt linjattuja uudistuksia enemmän.

Hallitus hyväksyi useita Vihreiden pitkään ajamia esityksiä. Työn vastaanottaminen tehdään kannustavammaksi, sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta turvataan pohjustamalla rahoitusremonttia ja perhetukia jaetaan tasa-arvoisemmin. Pakettiin mahtui myös monia muita vihreitä tavoitteita.

Listaan sisältyy kuitenkin myös epämieluisia linjauksia, joissa Vihreät joutui joustamaan.

Opintotukikuukausien määrää rajataan hieman. Säästyvillä rahoilla nostetaan opintotuen tasoa, joten kokonaisuutena opintotukea ei leikata. Rajaus voi silti olla ikävä osalle opiskelijoista, ja sen hyödyt taloudelle jäänevät vähäisiksi. On myös erikoista, että juuri opiskelijoiden perusturvaa uhataan poliittisissa neuvotteluissa ei vain joka vuosi, vaan jopa useita kertoja vuodessa.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus rajataan puolipäiväiseksi, jos vanhempi on jo muutenkin kotona perhevapailla. Perheiden elämäntilanteet kuitenkin vaihtelevat, ja osalle perheistä kokopäiväinen hoito voisi olla tällöinkin perusteltu. Päivähoito on lapsen oikeus, eikä sitä pidä rajata köykäisin perustein.

Ilahduttavaa on, että pitkän kädenväännön jälkeen pääkaupunkiseudulle saadaan demokraattisesti valittu metropolihallinto. Valitettavasti vastaavaa mahdollisuutta ei vielä saatu kirjattua erityisesti Tampereen ja Turun seuduille, joilla se olisi yhtä järkevä vaihtoehto. Kuntien pelotteleminen pakkoliitoksilla on ongelmallista sekä perustuslain että kuntien demokratian kannalta.

Jättimäisen kestävyysvajeen umpeen kurominen ei ole kenellekään helppoa. Sama savotta kuuden puolueen välisenä kompromissina on astetta hankalampi harjoitus.

Hallitus kuitenkin onnistui siinä. Sovun rakentamiseksi jokainen joutui joustamaan. Myös Vihreät joutui tekemään joitakin epämieluisia ja kipeitäkin kompromisseja.

Niitä kannattaa kuitenkin punnita paketin kokonaisuutta vasten. Ratkaisevaa on, että nyt tehdyillä päätöksillä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja pyritään turvaamaan tekemättä leikkauksia perusturvaan.

Se ei ole ihan vähäinen saavutus.

Jaa sivu: