— Oras Tynkkynen

Arktiksen jäätävä polte

Herkkä ja karu Arktis on viime viikkoina hallinnut otsikoita. Hyvä niin: pohjoisella napa-alueella sekä mahdollisuudet että uhkat ovat suuria meille suomalaisille ja koko maailmalle.

Ilmaston lämpeneminen tekee napa-alueista aiempaa saavutettavampia ja houkuttelevampia. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreen raportin mukaan monivuotinen pohjoinen napajää on huvennut noin kolmen Suomen pinta-alan verran vuosikymmentä kohti.

Arktikselle ei kuitenkaan kannata lähteä seikkailemaan takki auki. Lämpenemisestä huolimatta olot alueilla ovat edelleen ankarat. Haverien riski on suuri ja apu kaukana.

Napa-alueiden luonto on poikkeuksellisen herkkä. Tuhannet eliölajit – ja pohjoisen alkuperäiskansat – ovat suoraan riippuvaisia ympäristöstä.

Suomalaisten on helppo ymmärtää pohjoisen herkkyys, koska meillä on omakohtaisia kokemuksia Tunturi-Lapista. Jos hitaasti kasvavan jängän tärvelee, toipumisessa kestää lohduttoman pitkään.

Puhtaan itsekkäästä näkökulmasta alueilla seikkailemiseen liittyy myös valtavia taloudellisia riskejä.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla varoitti keväällä 2012, että valtio-omisteinen Arctia Shipping voi joutua korvaamaan onnettomuuden kustannukset koko omaisuudellaan. Pahimmassa tapauksessa omistaja eli viime kädessä me veronmaksajat voisimme joutua vastaamaan arktisten seikkailujen riskeistä.

Onneksi meidän ei tarvitse valita ympäristön ja talouden välillä. Jos toimimme fiksusti, Arktis voi tuoda Suomeen työpaikkoja ja vientituloja ilman, että haitat kertyvät ympäristölle (tai veronmaksajille).

Suomalaiselle osaamiselle on napa-alueilla käyttöä niin logistiikassa, rakentamisessa kuin matkailussa. Hallituksen hiljattain hyväksymä arktinen strategia mainitsee mahdollisina aloina myös mm. vesi- ja jätehuollon, sääpalvelut, energiatehokkuuden sekä informaatioteknologian.

Jos Koillisväylä aukeaa vakituiseen käyttöön, kuljetusmatkat Itä-Aasian markkinoille lyhenevät olennaisesti. Harkiten ja luontoa kunnioittaen toteutettuna kaivoksetkin voivat pohjoisille alueille sopia.

Sen sijaan valtion ei kannata lähettää kokonaan omistamiaan yhtiöitä avittamaan Arktiksen öljyn ja maakaasun tonkimista. Haitat ja riskit ylittänevät hyödyt selvästi.

Jos ilmastokriisi halutaan todella taltuttaa, meidän pitää jättää valtaosa jo tunnetuista fossiilisten polttoaineiden varannoista maan poveen. Tässä tilanteessa uusien öljylähteiden avaaminen maailman herkimpiin kuuluvassa ympäristössä olisi vain lyhytnäköistä ja pöhköä.

 

Pidempi versio kirjoituksesta on julkaistu kolumnina Ilkassa 15.10.2013.

 

Jaa sivu: