— Oras Tynkkynen

19 kysymystä verkkovalvonnasta

Puolustusministeriön työryhmä julkisti hiljattain esityksen tiedustelua koskevasta lainsäädännöstä. Työn riitaisuutta kuvaa se, että liikenne- ja viestintäministeriön eriävä mielipide on 25 sivua pitkä.

 

1. Tiedustelu, valvonta vai urkinta?

Työryhmä puhuu tiedustelusta. LVM käyttää sanaa verkkovalvonta. Arvostelijat viittaavat usein urkintaan. Kaikkia voi perustella.

Työryhmä esittää tiedustelulle useita ehtoja, varaumia ja valvontaa. Synkimmästä kansalaisten massaurkinnasta ei siis ole kyse.

Toisaalta työryhmä kaavailee mahdollisuutta rikkoa tavallisten suomalaisten viestinnän suoja ilman rikosepäilyä ehdoilla, jotka ovat vielä osin epäselviä. Kyllä sitä urkinnaksikin voi kutsua.

 

2. Tarvitaanko Suomeen lakia tiedustelusta?

Kyllä. Viranomaisten harjoittamasta tiedustelusta ei ole nykyään säädetty kunnolla lailla. Puolustusvoimat ja poliisi harjoittavat tiedustelua jossain muodossa joka tapauksessa. Oikeusvaltiossa sille pitää sopia läpinäkyvät ja tiukat pelisäännöt lailla.

 

3. Eikö terrorismin torjunta ole tärkeää?

On. Kaikki ovat siitä yksimielisiä. Siksi kannattaakin ennemmin kysyä seuraavat kysymykset.

 

4. Eikö turvallisuus ole tärkeämpää kuin yksityisyydensuoja?

Joskus voi olla perusteltua tinkiä hieman vapaudesta saadakseen paljon turvallisuutta. On esimerkiksi varsin laajalti hyväksyttyä, että terrorismista epäiltyä voidaan seurata tavoilla, joita emme sallisi tavallisten kansalaisten vahtimiseen.

Vastaavasti voi kuitenkin olla perusteltua tinkiä hieman turvallisuudesta saadakseen paljon vapautta. Olennaista on hyötyjen ja haittojen tasapainoinen punninta.

 

5. Miksi vapauksista halutaan pitää niin tiukasti kiinni?

Terroristit yrittävät horjuttaa vapaita yhteiskuntia. Jos luovumme vapauksistamme (mahdollisesti näennäisen) turvallisuuden nimissä, vapaat yhteiskunnat ovat jo valmiiksi hävinneet taistelun.

 

6. Mitä verkkovalvonta maksaa?

Se on vielä epäselvää. Työryhmän esitys edellyttäisi valvontajärjestelmän rakentamista ja ylläpitämistä. Saatu tieto pitäisi seuloa ihmisvoimin, mikä vaatisi sekin lisää rahaa. Ruotsin tiedustelulaitoksen FRA:n vuosimenot ovat 100 miljoonaa euroa, joskin summaan sisältyy paljon muutakin kuin verkkotiedustelua.

 

7. Mitä samalla rahasummalla saataisiin toisaalla?

Uhkia voitaisiin torjua myös käyttämällä sama rahapotti vaikka palkkaamaan suojelupoliisiin lisää väkeä vahtimaan islamisteja. Työryhmä ei ole kyennyt osoittamaan, että juuri verkkovalvonta tuottaisi suurimman turvallisuushyödyn käytettävissä olevilla voimavaroilla.

 

8. Eikö vaikka edes vähän lisää turvallisuutta ole hyvä asia?

Jos samalla summalla saataisiin toisaalla edistettyä turvallisuutta paremmin, silloin verkkovalvonta olisi pikemminkin häiriötekijä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan kansalaisten oikeuksiin puuttumisen pitää olla ”välttämätöntä”.

 

9. Eivätkö viranomaiset itse tiedä parhaiten, mitkä keinot tepsivät?

Viranomaiset ovat verkkovalvonnan tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä erimielisiä. Ei ole sinänsä yllättävää, että puolustusvoimat ja poliisi mielellään ottaisivat enemmän valtuuksia ja voimavaroja. 

 

10. Eikö verkkovalvonnalla ole onnistuttu torjumaan terrori-iskuja?

Yhdysvaltain pahamaineinen urkintaviranomainen NSA väitti estäneensä tiedustelun avulla 54 terrori-iskua. Sittemmin NSA joutui myöntämään, että väite oli räikeästi liioitteleva. Esimerkiksi puhelintietojen massatallennuksen ansiosta olisi todellisuudessa saatu estettyä vain yksi isku.

Tiedusteluviranomaiset toimivat julkisuudelta piilossa. Siksi ne voivat väittää lähes mitä tahansa ilman, että sitä pystytään kunnolla julkisesti arvioimaan.

 

11. Jos Pariisin iskun kaltaiset tapahtumat voidaan estää, eikö vapauksista voi joustaa?

Ranskassa viranomaiset harjoittavat selvästi pitemmälle menevää urkintaa kuin mitä työryhmä Suomelle esittää. Se ei silti estänyt Pariisin terrori-iskuja.

 

12. Kuinka tehokasta verkkovalvonta oikein on?

Tiedustelun tehokkuus voi jäädä rajalliseksi monesta syystä, joita on käsitelty tarkemmin mm. LVM:n eriävässä mielipiteessä. Ilmeisin on viestien salaaminen.

Nykyisillä salaustekniikoilla terroristit voivat turvata viestinsä niin vahvasti, että viestejä ei ole käytännössä realistista murtaa auki ilman salausavainta. Jos perinteisen tiedustelusuurvallan Ison-Britannian pääministeri pohdiskelee WhatsAppin kaltaisten pikaviestipalvelujen salauksen kieltämistä terrorismin torjunnan nimissä, miten Suomi selviäisi salausten murtamisesta?

 

13. Miten tiedustelua on tarkoitus kohdentaa?

Se ei täysin selviä työryhmän raportista. Ilmeisesti kuitenkin rajat ylittävää viestiliikennettä seulottaisiin koneellisesti tiettyjen tunnistetietojen (kuten viestin vastaanottaja, selattu sivu) perusteella. Jos ehdot täyttyisivät, myös viestin sisältö voitaisiin avata.

 

14. Miten tämä koskee minua?

Moni asia on vielä auki. Työryhmän kaavailujen mukaan periaatteessa kuka tahansa suomalainen voisi kuitenkin - muiden ehtojen täyttyessä - päätyä verkkovalvonnan kohteeksi, jos

a) vaihdamme viestejä ulkomailla olevien ihmisten (ms. toisten suomalaisten) kanssa

b) jos viestittelemme Suomessa olevien suomalaisten kanssa käyttäen palveluja, joiden palvelimet sijaitsevat ulkomailla (esim. Facebook, Gmail, Skype)

c) jos vierailemme epäilyttävillä, esimerkiksi islamistisilla tai äärioikeistolaisilla verkkosivuilla

 

15. Vaikuttaako verkkovalvonta datakeskusten sijoittumiseen?

Datakeskusten sijoittumiseen vaikuttavat monet seikat, kuten yhteiskunnan vakaus, ilmasto, sähkön hinta ja vähäpäästöisyys sekä verotus. Yhtenä tekijänä punninnassa painaa myös verkkovalvonta. Ruotsiin ja moniin muihin maihin verrattuna meille on kilpailuetu, että Suomessa viranomaiset eivät saa urkkia tietoliikennettä ilman rikosepäilyä.

 

16. Jos tiedustelua ei saa harjoittaa, miten terrorismia voidaan torjua?

Viranomaisilla on nykylakienkin mukaan lukuisia keinoja harjoittaa tiedustelua. Aloittaa voi avointen lähteiden tiedustelusta ja yleisövinkeistä. Esimerkiksi Syyriaan lähteneet islamistinuoret julistivat vihasanomaansa avoimesti Facebookissa.

Jos poliisilla on syytä epäillä jotain henkilöä rikoksesta, kuten terrorismin valmistelusta, se voi saada luvan seurata mm. epäillyn puhelinta ja viestiliikennettä. Epäiltyä voidaan myös mm. varjostaa ja seurata peitetoiminnan turvin.

 

17. Eikö tiukasti rajattu tiedustelu ole kohtuullinen kompromissi?

Verkkovalvonnan salliminen tiukoinkin ehdoin on ongelmallista. Lukuisat esimerkit osoittavat, että viranomaiset aika ajoin ylittävät laissa määritellyt valtuudet ja käyttävät tietoja väärin. Uhkana myös on, että mahdollisesti säällisetkin rajaukset muuttuisivat tiedusteluviranomaisten paineesta vähitellen löperömpään ja siten kansalaisten oikeuksien kannalta ongelmallisempaan suuntaan.

 

18. Miten esitys suhteutuu perustuslakiin?

Perustuslaki turvaa viestinnän luottamuksellisuuden suojan: ”Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.” Sama pykälä mahdollistaa myös suojan rikkomisen, mutta vain perusoikeuksien turvaamiseksi ja rikosten selvittämiseksi. Työryhmäkin tunnustaa, että verkkovalvonnan salliminen edellyttäisi todennäköisesti perustuslain muuttamista.

 

19. Entä EU-oikeuteen?

EU-tuomioistuimen tuoreehko päätös toteaa seuraavaa: ”koska direktiivissä velvoitetaan tällaisten tietojen [viestin tunnistetietojen] säilyttämiseen ja annetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille oikeus tutustua niihin, sillä puututaan erityisen vakavasti yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan”. Jo siis pelkkä työryhmän esittämä viestin tunnistetietojen (kuten viestin vastaanottajan) vahtiminen on ongelmallista - saatikka itse viestin sisällön avaaminen.

 

 

Jaa sivu: