— Outi Alanko-Kahiluoto

Köyhät yksinhuoltajaperheet heikossa asemassa

Lapsiköyhyys on kolminkertaistunut viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana. Traagista on, että tämä kehitys on tapahtunut hyvän taloudellisen kasvun aikana ja myös vuosina, jolloin tuloerot ovat muuten kaventuneet. Lapsiperheiden etuja leikattiin rajusti 90-luvun laman aikana eikä niitä ole vieläkään palautettu lamaa edeltävälle tasolle. Viime vuosina tehdyt korotukset esimerkiksi vanhempainrahoihin eivät riitä kuromaan umpeen vuosien varrella syntynyttä jälkeenjääneisyyttä.

Köyhistä lapsiperheistä noin puolet on yksinhuoltajaperheitä. Köyhät yksinhuoltajat eivät ole saaneet julkisuudessa paljoakaan huomiota, vaikka juuri he ovat lapsiperheistä heikoimmassa asemassa. Yksinhuoltajuus yhdistettynä köyhyyteen ei voi koskaan olla helppoa.

Köyhyydessä elää Suomessa jo arviolta 150 000 lasta. Köyhien perheiden lapsilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia esimerkiksi harrastuksiin. Kädenojennus köyhille lapsille olisi toimeentulotuen mukana myönnettävä lapsen harrastuslisä. Köyhille lapsiperheille myös koulujen kerhotoiminta on arvokasta.

Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen ja terveyserojen kaventaminen on yksi Kataisen hallituksen painopistealueista. Ajatukseen köyhien lasten harrastuslisästä voidaan syventyä, kun toteutetaan hallitusohjelman kirjausta harkinnanvaraisen toimeentulotuen kehittämisestä. Samassa yhteydessä voitaisiin nostaa lakiin se, etteivät alaikäisen lapsen satunnaiset omat tienestit saa vähentää perheen toimeentulotukea.

Budjetissa, jota juuri tällä hetkellä eduskunnassa käsitellään, sosiaalietuuksiin tehdään korotuksia, jotka helpottavat myös kaikkein köyhimpien perheiden tilannetta. Peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen saadaan vihdoin 100 euron tasokorotus, ja samalla toimeentulotuen perusosaa ja asumistuen tulorajaa korotetaan. Yksinhuoltajien perusosan korotukseen osoitetaan erillinen 5 miljoonan euron lisämääräraha.

Hallitusohjelmaan on kirjattu lupaus parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamista työllisyysasteen nostamiseksi. Tämä on merkittävä kirjaus kaikkien työttömien ja työmarkkinoille vasta pyrkivien kannalta, mutta erityisesti yksinhuoltajien näkökulmasta. Yksinhuoltaja joutuu usein kieltäytymään keikkatyöstä sen kannattamattomuuden vuoksi. Ongelmia tuottaa etenkin satunnaisten palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen. Lyhytaikaista työtä ei voi ottaa vastaaan jos tietää, että työkeikan seurauksena asumistukea peritään seuraavassa kuussa takaisin, kun palkkarahat on jo syöty, käytetty rästissä oleviin laskuihin tai välttämättömiin hankintoihin.

Eduskunnan köyhyysryhmä järjesti eilen eduskunnassa teemaseminaarin yksinhuoltajaperheiden köyhyydestä. Köyhyysryhmän tavoitteena on herättää sekä keskusteltua että etsiä ratkaisukeinoja köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Eilinen seminaari oli uudelleen käynnistyneen köyhyysryhmän ensimmäinen seminaari tällä vaalikaudella. Ryhmä aloitti toimintansa vuonna 2003. Toimin tällä kaudella köyhyysryhmän puheenjohtajana.

Seminaarissa todettiin, että yksinhuoltajien mahdollisuus osapäivätyön vastaanottamiseen tulisi tehdä nykyistä kannattavammaksi. Köyhyystutkija Heikki Hiilamo ehdotti erääksi ratkaisuksi hoitolisän ulottamista osittaiseen kotihoidontukeen sekä portaatonta kotihoidon tuen ja päivähoitomaksujen yhdistämistä. Olen ehdottoman samaa mieltä Hiilamon kanssa siinä, että yksinhuoltajien töissäkäynnin helpottaminen pitäisi nähdä pikemminkin investointina kuin kuluina yhteiskunnalle. Seminaarissa ei kuulunut myöskään vastaväitteitä.

Jaa sivu: