— Outi Alanko-Kahiluoto

Masennuksen kokenut on heikoilla vakuutusta hakiessa

Vakuutuslaitokset ja pankit ovat alkaneet kiristää masennuksesta kärsivien vakuutuksen ja lainan saamisen ehtoja. Ne ovat alkaneet kysyä vakuutusta tai lainaturvaa hakevilta asiakkailtaan terveystietolomakkeissa, onko hakijalla viimeisen viiden vuoden aikana ollut masennusoireita tai onko hakija käynyt terapiassa. Masennusdiagnoosi ja psykoterapiakäynti saattavat nykyisin olla este niin sairaskulu- ja henkivakuutuksen kuin lainaturvan saamiselle.

Pankit ja vakuutuslaitokset ajattelevat luonnollisesti vain oman liiketoimintansa etua pelätessään masennuksen lisäävän muiden sairauksien riskiä ja syrjiessään tällä perusteella masennuksesta kärsiviä. Yksilön tai yhteiskunnan etua ne eivät ajattele eivätkä perustele ennakkoluulojaan toteen näytettävillä tilastotiedoilla.

Ennaltaehkäisyn näkökulmasta masennuksesta kärsivien syrjiminen on vastuutonta. Jos masennuksen perusteella aletaan evätä lainaturva tai vakuutus, ollaan pian tilanteessa, jossa ennaltaehkäiseviin palveluihin ei enää uskalleta turvautua: vanhemmat jättää hakematta apua oirehtivalle lapselleen, työuupumuksesta kärsivä salaa masennuksensa ja avioeroa harkitseva pariskunta ohittaa perheneuvolan perheterapiapalvelut.

Jos pankit ja vakuutusyhtiöt seuraisivat loppuun saakka ennakkoluulojaan, ne jäisivät pian ilman henkilöasiakkaita. Kansainvälisten tutkimusten mukaan nimittäin masennuksen kokee jokainen jossakin vaiheessa elämäänsä. Joka viides suomalainen kärsii mielenterveyden ongelmista jossakin vaiheessa elämää. Yhteiskuntavastuuta tai mainettaan kyseenalaisesti menettelevät pankit ja vakuutusyhtiöt eivät myöskään mieti. On selvää, että jokainen masentuneen hoitoon hakeutuminen säästää yhteiskunnan kustannuksia. Veroeurot eivät säästy ainakaan – eivätkä perheiden kärsimykset vähene – jos masennusta lääkitään alkoholilla terapian sijasta.

Pikemminkin kuin terapiassa käyvistä, pitäisi olla huolestunut niistä masennuksesta oirehtivista ihmisistä, jotka eivät hakeudu tai pääse terapiaan. Terapiaan hakeutuminen on terveyden merkki; sehän osoittaa, että ihmisellä on halu hoitaa itseään.

Lisäksi Kelan kuntoutusterapiaa myönnetään lainkin mukaan nimenomaan sillä perusteella, että henkilö voi terapian avulla parantaa suoriutumistaan ja työkykyään. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta on siis ongelmallista syrjiä nimenomaan masennuksesta kärsiviä lainaturvan tai vakuutuksen hakijoita. Ei ole olemassa tilastollista näyttöä siitä, että nimenomaan terapiassa käyvillä olisi tulevaisuudessa todennäköisemmin maksuhäiriöitä kuin muilla asiakkailla. Masennus ei myöskään aina edes näy työpoissaoloina.

Kysyinkin ministeri Paula Risikolta eilen eduskunnan kyselytunnilla, onko hän tietoinen pankkien ja vakuutusyhtiöiden syrjiville käytännöille. Jos nykyisessä laissa on aukko, joka sallii masennuksesta kärsivien syrjimisen, pitää lakia kiireesti muuttaa.

Jaa sivu: