— Outi Alanko-Kahiluoto

Nuorella oltava oikeus omiin tienesteihin

Köyhyydessä elävien lasten määrä on 1990-luvun lamasta alkaen merkittävästi kasvanut. Köyhyydessä elää Suomessa jo 150 000 lasta. Toimeentulotukea sai viime vuonna 241 500 kotitaloutta, joista lapsiperheiden osuus oli 22 prosenttia. Viimesijaiseksi ja tilapäiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta on samalla tullut köyhille lapsiperheille entistä pitkäaikaisempi tukimuoto.

Kaikkein köyhimpien tilannetta korjaa hallituksen päätös korottaa työttömän perusturvaa 100 eurolla kuukaudessa, samoin kuin yksinhuoltajien tilanteen parantamiseksi kohdennettu viiden miljoonan euron määräraha. Totuus on kuitenkin, että toimeentulotukeen joutuu turvautumaan jatkossakin huomattava määrä köyhiä lapsiperheitä.

Kaiken lisäksi toimeentulotukea hakevat perheet ovat epätasa-arvoisessa asemassa riippuen siitä, millaisia käytäntöjä heidän asuinkuntansa toimeentulotukea myöntäessään soveltaa. Sosiaali- ja terveysministeriö täsmensi viime vuonna ohjeistustaan lapsiperheille myönnettävästä toimeentulotuesta. Kaikki kunnat eivät tätä ohjeistusta kuitenkaan noudata ja menettely sosiaalitoimessa on ennakoimatonta.

Soveltamiserot koskevat tilanteita, joissa perheen alaikäisellä lapsella on ollut omia satunnaisia tuloja. Joissakin kunnissa lasten satunnaiset kesätyötulot ja jopa stipendit vähentävät perheen saamaa toimeentulotukea.

Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman oppaan mukaan alle 18-vuotias lapsi ei kuitenkaan olisi velvollinen elättämään vanhempiaan ja sisaruksiaan. Kuten oppaassa todetaan, "lasten satunnaiset kesä- ja viikonloppupalkat ovat sellaisia vähäisiä ansiotuloja, jotka tulee jättää huomioon ottamatta toimeentulotukea myönnettäessä".

Nuoren omatoimisuudesta ei pitäisi sosiaalitoimessa rangaista. Alaikäisellä nuorella pitää olla oikeus omiin ansioihin ja ennen kaikkea kokemukseen siitä, että omaan pärjäämiseen on mahdollista vaikuttaa. Käsitys siitä, onko yhteiskunta reilu ja oikeudenmukainen, ja pärjääkö siinä itse yrittämällä, hankitaan usein jo nuorella iällä.

Sosiaaliturvalakia ei pitäisi voida tulkita siten, että vaikutus on yksilön kannalta jopa yhteiskunnasta syrjäyttävä. Kun lapsen itse hankkimat ansiot otetaan huomioon ja vähennetään perheen tarvitsemasta toimeentulotuesta, kääntyy sosiaaliturvajärjestelmän alkuperäinen tarkoitus itseään vastaan. Nuori kokee, ettei yhteiskunta auta apua tarvitsevaa eikä varsinkaan rohkaise tilanteessa, jossa pienituloinen yrittää itse löytää reittejä ulos köyhyydestä.

Hallitusohjelmassa luvataan parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamista yhtenä keinona nostaa työllisyysastetta. Perheen toimeentulotuen leikkaaminen nuoren satunnaisten työtulojen perusteella on ilmeisessä ristiriidassa tämän erinomaisen tavoitteen kanssa.

Jätin eilen kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysministeriölle toimeentulotuen soveltamiskäytännöistä. Ne täytyy saada yhdenmukaisiksi.

Hallitusohjelmassa luvataan, että tällä hallituskaudella tullaan kehittämään harkinnanvaraista toimeentuloturvaa. Kun näin tehdään, on tilaisuus säätää lailla siitä, että lapsella on oikeus omiin tuloihinsa, jotka eivät vähennä perheen toimeentulotukea.

Jaa sivu: