— Outi Alanko-Kahiluoto

Vainon uhri tarvitsee turvapaikkansa

Kysyin eilen eduskunnan kyselytunnilla sisäministeriltä seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien turvapaikkahakemusten hylkäämisistä ja käännytyksistä maihin, joissa heitä vainotaan, kidutetaan tai tuomitaan jopa kuolemaan.

Homoseksuaalisuus on yhä rikos yli 70 maassa. Esimerkiksi useissa Afrikan ja Lähi-idän maissa homoseksuaalien kuolemantuomiot eivät ole harvinaisia. Suomesta on käännytetty toistuvasti ihmisiä kyseenalaisin perustein eikä heidän kohtalostaan tiedetä. On vastoin oikeustajua, että Suomi kieltää antamasta suojelua ja hylkää turvapaikan ihmiseltä, joka joutuu pelkäämään kidutetuksi ja vainotuksi tulemista tai jopa oman henkensä puolesta.

Maahanmuuttoviranomaiset tekevät turvapaikkapäätöksiä perustuen hakijan omaan kertomukseen ja viranomaisten selvityksiin esimerkiksi maan turvallisuustiedoista. Ministeri Räsäsen mukaan on tilanteita, joissa "on ikään kuin oletettu, että henkilö salaa siellä lähtömaassa joko seksuaalisen suuntautumisensa tai sitten johonkin uskonnolliseen vähemmistöön kuulumisensa, ja sillä perusteella on näitä palautuksia saatettu tehdä."

Jos henkilö on joutunut koko elämänsä pelkäämään henkensä puolesta ja salaamaan seksuaalisen suuntautumisensa, voi olla vaikea avautua asiasta myöskään viranomaisille Suomessa. Seksuaalisen suuntautumisen salaaminen ei saa olla este turvapaikan saamiselle – näin on todennut nyt myös korkein hallinto-oikeus.

Tuoreessa KHO:n ratkaisussa on linjattu seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksista. Turvapaikanhakija on oikeutettu turvapaikkaan, jos hänellä on aihetta kotimaassaan pelätä vainoa seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Räsäsen mukaan Maahanmuuttovirasto on KHO:n päätöksen jälkeen tarkistanut linjaansa. Hyvä, jos näin on tehty. Arvaamatonta tai epätasa-arvoista päätöksentekoa turvapaikkakysymyksissä ei voida sallia.

Vapaa liikkuvuus -verkosto on uutisoinut Maahanmuuttoviraston käännyttävän maasta paperittoman seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi vainotun henkilön. Zimbabwelainen mies odottaa parhaillaan Espoon poliisilaitoksella käännytystä maahan, jossa häntä odottaa vankilatuomio tai kuolema. Farain on ollut Suomessa jo 11 vuotta, joista 7 vuotta paperittomana. Hän on saanut Maahanmuuttovirastolta kolmannen kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa, josta on valitettu hallinto-oikeuteen. Ongelmallisinta on se, ettei oikeus ole keskeyttänyt käännytystä eikä vielä antanut asiassa päätöstä. Farainilla ei ole siis oikeutta odottaa päätöstä Suomessa, jos käännytystä ei keskeytetä.

Maahanmuuttovirasto kohtelee seksuaalivähemmistöihin kuuluvia turvapaikanhakijoita kansainvälisten sopimusten vastaisesti. Viranomaispäätösten perusteet eivät ole julkisia, joten niitä on myös vaikea kriittisesti arvioida. Kuitenkin tiedetään, että ihmisiä palautetaan maihin joissa heitä uhkaa kuolema, on kyse sitten seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvasta, uskonnollisen vainon uhrista tai kidutuksen uhrista muun syyn vuoksi.

Suomi on kehittynyt demokratia, jonka tulisi pystyä tukemaan muiden maiden demokraattista kehitystä. Huonon esimerkin näyttäminen ei tue Suomen mainetta ihmisoikeuksien edistäjänä tai rauhansovittelijana. Ihmisoikeuksien tulee olla keskeisessä roolissa niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Valitettavaa on se, että Faraininkin tapauksessa vain julkisuus voi auttaa, ennen kuin oikeuslaitos korjaa itse itseään. Kuinka monen Suomesta käännytetyn kohtalo kotimaassaan on tulla kidutetuksi tai jopa surmatuksi, jää arvailujen varaan.

Jaa sivu: