— Outi Alanko-Kahiluoto

Opinto-ohjaus ja tuki toimivat opintoihin pakottamista paremmin

Vuonna 2010 Suomessa oli 32 500 nuorta, jotka eivät olleet opiskelemassa, töissä eivätkä myöskään olleet ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi. Näillä nuorilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta.

Alhainen koulutus on nyky-Suomessa merkittävin syrjäytymisen riskitekijä. Lähitulevaisuuden työpaikoista enää vain muutama prosentti on sellaisia, joissa pärjää ilman mitään koulutusta. Paras tapa vähentää nuorten syrjäytymistä on saada mahdollisimman moni jatkamaan peruskoulun jälkeisiä opintoja.

Hallitusohjelman parhaita kirjauksia on epäilemättä nuorten yhteiskuntatakuu. Se takaa kaikille alle 25-vuotiaille työttömäksi joutuneille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille opiskelu-, työ- tai harjoittelupaikan. Hallitusohjelmassa luvataan myös kehittää joustavia tapoja yhdistää opintoja ja työssä oppimista. Hallituksen kokoamassa poikkihallinnollisessa työryhmässä pohditaan myös paraikaa muita tapoja vähentää syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveyseroja.

Eräs nuorten kannalta kyseenalainen järjestelmä, jota tässä yhteydessä kannattaisi tarkastella kriittisesti, on pakkohaku. Pakkohaku koskee 17–24-vuotiaita työnhakijoita, joilla ei ole ammatillista koulutusta. Saadakseen työmarkkinatukea nuoren on haettava koulutukseen sekä kevään että syksyn yhteishaussa. Pakkohaun ongelmat ovat pitkään olleet niiden tiedossa, jotka tekevät töitä syrjäytyneiden nuorten parissa esimerkiksi etsivässä nuorisotyössä tai nuorten työpajoilla.

Nyt myös työ- ja elinkeinoministeriö on selvittänyt pakkohaun toimivuutta. TEM:n selvitys osoittaa, että pakkohakujärjestelmään kuuluva työmarkkinatuen menettämisen uhka toimii osittain tarkoitustaan vastaan. Se lisää opintojen keskeyttämisiä, sillä pakkohaku ohjaa osaa nuorista hakemaan koulutuspaikkoja, joihin he todellisuudessa eivät edes halua päästä.

Toimeentulon menettämisellä uhkaaminen johtaa pikemminkin syrjäytymisen ja ulkopuolisuuden lisääntymiseen kuin auttaa nuorta löytämään oman opiskelupaikkansa. Pakkohaku on myös yhteiskunnan varojen tuhlausta, sillä se johtaa opiskelupaikkojen väärään käyttöön: moni motivoitumaton opiskelija keskeyttää opintonsa tai hakee laskelmoidusti paikkaan, johon ei voi päästä. Väärälle alalle päätynyt nuori kuluttaa myös turhaan opintotukikuukausiaan. Pakkohakujärjestelmän ylläpitämiseen ja valvontaan kuluu resursseja, jotka voisi yhteiskunnan ja yksilön kannalta käyttää huomattavasti järkevämmin.

Syrjäytyneiden nuorten suuri määrä kertoo, ettei järjestelmämme kykene riittävästi huomioimaan nuorten yksilöllisiä elämäntilanteita ja voimavaroja. Työpajaohjaajat kertovat, että tullessaan työpajalla kohdatuksi yksilönä ja saadessaan elämäntilanteeseensa tarvitsemansa avun ja tuen nuori osaa kyllä kertoa, miksi hän on jättänyt hakematta yhteishaussa tai epäonnistunut siinä.

Merkillepantavaa on myös, ettei työmarkkinatuen sitominen toisen asteen koulutukseen hakeutumiseen ole vähentänyt kunnallista toimeentulotukea hakevien nuorten määrää. Sanktiot, kuten työmarkkinatuen epääminen tai toimeentulotuen leikkaaminen, eivät myöskään auta jo valmiiksi ulkopuolisuudesta ja sosiaalisista ongelmista kärsivää nuorta. Nuori on saattanut kokea koulukiusaamista tai kärsii peloista, jotka estävät koulunkäynnin. Omalla paikkakunnalla ei välttämättä ole nuorelle sopivaa oppilaitosta, eivätkä vanhemmatkaan tahdo päästää nuorta yksin toiselle paikkakunalle. Syyt ovat yksilöllisiä. Epäonnistuminen yhteishaussa on näille nuorille jälleen yksi epäonnistuminen lisää epäonnistumisten pitkässä ketjussa. Sen loppupäässä on vetäytyminen yhteiskunnan tarjoamien koulutuspalveluiden ulkopuolelle. Nämä nuoret ovat niitä, jotka eivät välttämättä ilmoittaudu edes työttömiksi työnhakijoiksi.

Myös työ- ja elinkeinoministeriössä myönnetään, ettei pakkohaku auta jo valmiiksi ulkopuolisuudesta kärsiviä. Ministeriö ehdottaakin, että pakkohakujärjestelmää lievennettäisiin. Etenkin syksyn yhteishaun pakollisuus lisää väärille aloille päätymistä, koska syksyllä on koulutusvaihtoehtoja huomattavasti vähemmän tarjolla kuin keväällä. Syksyn yhteishakuun osallistumisen ei siksi tulisi olla työmarkkinatuen ehtona.

Mikä sitten vähentäisi nuorten syrjäytymistä pakkohakua paremmin? Vastaus on yksinkertainen. Varhaisen tuen ja palveluiden pitää toimia neuvolasta peruskouluun. Opintojen ohjausta kannattaa lisätä sekä peruskoulussa että etenkin toisella asteella. Nuoren tukeminen ja opinnoissa ohjaaminen auttaa uhkailua ja rangaistuksia paremmin nuorta löytämään taipumuksiaan ja voimavarojaan vastaavan opiskelupaikan. Tärkeintä on tuki, ei epäluottamuksen osoittaminen.

Jaa sivu: