— Outi Alanko-Kahiluoto

Koulupudokkuutta ehkäistään yhteistyöllä

Oppilaille on tärkeää, että koulussa on riittävästi läsnäolevia tuttuja aikuisia, joilta voi tarvittaessa saada apua erilaisissa arjen tilanteissa. Koulusosionomit voivat olla avuksi silloin, kun opettajien, koulukuraattoreiden tai terveydenhoitojien aika tai työnkuva ei veny riittävästi lapsen tarpeisiin.

Helsingissä on saatu erinomaisia kokemuksia sosionomeista osana koulun henkilökuntaa opettajien apuna ja oppilashuollon tukena. Esimerkiksi itähelsinkiläisillä Myllypuron ja Kontulan kouluilla koulusosionomi on toiminut moniammatillisessa yhteistyössä lasten arkeen kuuluvien ammattilaisten kanssa. Kokemusten mukaan koulusosionomin läsnäolo koululla on vahvistanut oppilaiden varhaista tukea sekä eri toimijoiden yhteistyötä.

Helsingissä koulusosionomien käyttö koulupudokkuuden ehkäisemisessä otettiin Vihreiden esityksestä mukaan Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan 2009-2012.

Koulun arjessa koulusosionomin ammattitaidosta on ollut hyötyä tilanteissa, joihin opettajien tai kuraattorin aika tai työnkuva ei veny, esimerkiksi kiusaamis- ja ristiriitatilanteissa, poissaolon syiden selvittelyssä tai yhteistyössä lastensuojelun kanssa. Esimerkiksi Kontulan Keinutien koululla koulusosionomista on ollut apua oppilaiden elämänhallinnan ja koulun yhteisöllisyyden sekä ilmapiirin ja koulurauhan parantamisessa.

Koulusosionomi voi esimerkiksi konkreettisesti hakea lintsaavan lapsen kouluun, mitä koululle sidottu opettaja tai kuraattori ei voi tehdä. Koulusosionomi tekee siis myös eräänlaista etsivää nuorisotyötä. Ilman koulusosionomia moni helsinkiläinen oppilas olisi saattanut keskeyttää koulunkäyntinsä kokonaan.

Oppilaat ovat kokeneet koulusosionomin läsnäolon positiivisesti. Helsingissä tehtyjen kouluterveyskyselyiden mukaan koululaiset myös kaipaavat kouluun lisää läsnä olevia, tuttuja aikuisia, joiden luo on helppo mennä. Sosionomi tuo kouluun yhden aikuisen lisää kokonaan oppilaiden tarpeita varten. Sosionomien ansiosta oppilaiden kuuleminen ja kokemus osallisuudesta kouluyhteisössä on lisääntynyt.

Tällä hetkellä sosionomi toimii itähelsinkiläisessä Myllypuron koulussa vasta Suomeen muuttaneille maahanmuuttajanuorille tarkoitetussa valmistavan opetuksen hankkeessa. Vieraillessani koululla kuulin, että koulusosionomin käytöstä on saatu erinomaisia tuloksia koulun ja vanhempien välisessä yhteistyössä sekä maahanmuutajanuorten ja heidän perheidensä kotouttamisessa. Koulusosionomi on esimerkiksi vetänyt läksypiirejä ja opastanut maahanmuuttajalapsia ja heidän vanhempiaan suomalaiseen koulunkäyntiin.

Mikä sitten estää koulusosionomien vakinaisen käytön oppilashuollon ja opetuksen tukena? Helsingissä sosionomien käyttö on tähän saakka ollut hankerahoitusten varassa ja vakinaistaminen on tyssännyt rahoitukseen. Varhainen tuki on tyypillisesti eri hallintokuntien välillä tapahtuvaa ja niitä yhdistävää toimintaa, eräänlainen puuttuva pala tai välittäjä, joka estää avun tarvitsijaa putoamasta palveluiden väliin. Siksi sen rahoitusta pallotellaan hallintokunnalle toiselle, eikä kukaan suostu ottamaan siitä veto- ja rahoitusvastuuta.

Kaupungin ylimmillä päättäjillä pitäisikin olla viisautta nähdä sellaisten hankkeiden hyöty, jotka näennäisesti tuntuvat putoavat hallintokuntien väliin, mutta jotka tosiasiassa kannattelevat juuri niitä kansalaisia, jotka ovat vaarassa pudota hyvinvoinnin ulkopuolelle. Jokainen yhteisö tarvitsee välittäjänsä - koulussa se voisi olla koko yhteisön tueksi palkattu sosionomi.

Jaa sivu: