— Outi Alanko-Kahiluoto

Valitseeko Suomi periferian tai etujoukot? Kanta rahoitusmarkkinaveroon ratkaisee

Tein viime eduskuntakaudella toimenpidealoitteen, että Suomi edistäisi kansainvälisissä neuvottelupöydissä aktiivisesti valuutanvaihtoveron toteuttamista.

Melkein puolet kansanedustajista allekirjoitti aloitteen valuutanvaihtoveron edistämiseksi ja rahamarkkinoiden sääntelemiseksi: vihreiden ja vasemmiston eduskuntaryhmien lisäksi valtaosa demareista oli aloitteeni takana.

Eduskunnassa järjestettiin eilen ajankohtainen keskustelu EU:ssa valmisteilla olevasta rahoitusmarkkinaverosta. Rahoitusmarkkinaverossa valuuttakauppa olisi mukana vain johdannaisten kautta. Veron avulla voitaisiin silti hillitä keinottelevaa rahaliikennettä (esim. tietokonepohjaista HFT- kauppaa), ehkäistä uusien kriisien syntymistä ja kerätä tuloja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Mukaan rahoitusmarkkinaveron taakse on ilmoittautunut yksitoista maata: Saksa, Ranska, Itävalta, Belgia, Portugali, Slovenia, Kreikka, Italia, Espanja, Slovakia, Hollanti sekä Viro. Vastustavien maiden takia rahoitusmarkkinaveroa ei voida toteuttaa koko EU:n laajuisena, vaan EU:n sääntöjen mukaisena tiivistettynä yhteistyönä.

Suomen kanta rahoitusmarkkinaveroon osallistumiseksi on edelleen auki. Suomen hallituksen enemmistö on rahoitusmarkkinaveron takana, mutta kokoomus haraa edelleen vastaan. Tämä on kummallista, sillä hallitusohjelman kanta on selkeä. Sen mukaan ”Suomi kiirehtii kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa maantieteellisesti mahdollisimman kattavasti. Tavoitteena on globaali vero, mutta ensi vaiheessa kyseeseen voi tulla myös EU:n tasolla toimeenpantava järjestelmä.”

Vihreiden tulkinnan mukaan EU-maiden tiivissä yhteistyössä toteutettava vero vastaa hallitusohjelman lupausta, jonka mukaan Suomi on mukana myös EU:n tasolla toimeenpantavassa järjestelmässä, vaikka globaalia rahoitusmarkkinaveroa ei heti saataisikaan. Mielestämme Suomen kannattaisi olla veron valmistelussa mukana. Vero on joka tapauksessa toteutumassa Euroopassa, tekee Suomi mitä tahansa.

Vielä ei ole myöhäistä liittyä rahoitusmarkkinaveroa kannattavien maiden joukkoon. Koossa on jo tarvittava joukko maita, jotta yhteistyö markkinoiden sääntelyn parantamiseksi voi alkaa. Suomen ulkopuolelle jääminen olisi yksinomaan noloa.

Rahoitusmarkkinoiden osallistuminen hyvinvoinnin ylläpitämiseen on pelkästään oikeudenmukaista. Rahoitusmarkkinaveron tuottoa voitaisiin ohjata köyhyyden ja ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Komission arvion mukaan rahoitusmarkkinaveron avulla voitaisiin kerätä 57 miljardia euroa vuodessa. Näidenkö päätösten ulkopuolelle Suomi haluaa oikeasti jäädä?

EU:n laajuinen rahoitusmarkkinavero olisi vasta alkua - tarvitsemme muitakin keinoja rahamarkkinoiden läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Rahoitusmarkkinavero olisi kuitenkin väline rahan liikkeiden seuraamiseksi, harmaan talouden torjumiseksi - ja välttämätön ensimmäinen askel globaalin markkinoita säätelevän veron suuntaan.

 

Jaa sivu: