— Outi Alanko-Kahiluoto

Ennaltaehkäisy on kaikkein kannattavinta

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) ilmoitti eilen perustavansa työryhmän arvioimaan ennaltaehkäisevän työn merkitystä valtion taloudelle.

Tätä esitystä pitää tervehtiä ilolla. Vihreät ovat pitkään korostaneet, että ennaltaehkäisevä työ on kannattavinta niin ihmisten kuin julkisen talouden kannalta. Kärjistymään päästettyjen ongelmien ratkominen on huomattavasti kalliimpaa kuin niiden ehkäiseminen ennalta.

Ennaltaehkäisevästä työstä säästettiin 1990-luvun lamassa, eikä monissa kunnissa ole saatu palautettua palveluita näitä säästöjä edeltäneelle tasolle. Säästöjen seuraukset ilmenevät esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmina. Lasten ja nuorten oireilu ja syrjäytyminen ovat vakavia asioita. Jokainen syrjäytynyt nuori, joka jää yhteiskunnan leikkausten takia työelämän ulkopuolelle ja käytännössä köyhyyteen, on käytännössä yhteiskunnan syrjäyttämä. Yhteiskunnalle nuorten putoaminen yhteiskunnan ulkopuolelle merkitsee miljarditappiota, kun lasketaan hintalappu jokaisen nuoren menetetylle työpanokselle.

Palveluita tulee ja kannattaa ohjata ennaltaehkäisyyn ja varhaisen tuen toimenpiteisiin. Se on inhimillisempää ja kustannustehokkaampaa kuin jo tapahtuneen korjaaminen.

Lastensuojelun keskusliiton ja THL:n syksyllä julkistama selvitys osoitti, että lastensuojelussa kodin ulkopuolelle sijoittaminen maksaa kymmenen kertaa enemmän kuin ennaltaehkäisevä lastensuojelu. Yhden vuoden laitossijoituksen hinnalla voitaisiin järjestää intensiivistä perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi, yli 400 perheneuvolakäyntiä tai lähes 3000 tuntia lapsiperheiden kotipalvelua.

Me tarvitsemme ennaltaehkäiseviä palveluja, jotka toimivat saumattomasti yhteen. Kukaan ei saa pudota palvelujen väliin, kuten nyt usein käy. Tiedon perheiden, lasten ja nuorten tuen tarpeesta tulee kulkea eri toimijoiden välillä.

Me tarvitsemme kotipalvelua, kohdennettua perhetyötä ja muita ehkäisevän työn palveluita: sosiaalityöntekijöitä, kouluterveydenhoitajia, kuraattoreita ja kotipalvelun perhetyöntekijöitä.

Ensi kevään kehysriihessä pitää uskaltaa tehdä rohkeita päätöksiä. Paine valtiontalouden sopeuttamiseksi on kova, mutta väärästä paikasta ei voi säästää. Päinvastoin, meidän pitää pystyä rohkeasti investoimaan lisää ennaltaehkäisevään työhön. Siitä säästäminen on karhunpalvelus tuleville sukupolville, joiden lasku vain kasvaa.

Suomalaisen sosiaaliturvan esitaistelija Minna Canth opetti, että erityisesti huonoina aikoina on pidettävä huolta vähäosaisista. Canthia seuraten on kysyttävä, miten meidän aikanamme käy niille, joille käy kaikkein huonoiten. Päättäjien tehtävänä on varmistaa, että lapsista ja nuorista pidetään nyt parempaa huolta kuin viime laman aikana, jolloin monet turvaverkot pettivät säästöjen takia. Elvytyksen onnistumisen tärkein mittari on se, lisätäänkö sen avulla perheiden ja lasten hyvinvointia.

Jaa sivu: