— Outi Alanko-Kahiluoto

Yritysten verokikkailu kuriin

Puhe leikkauslistoista kääntää huomion siitä, mistä oikeasti pitäisi puhua: miten estämme yritysten verokikkailun ja tukimme hyvinvointiyhteiskuntaa rapauttavan veropaon. Jos verokikkailua ei laiteta kuriin, joudumme hakemaan säästöjä kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella. Lisäksi annamme hiljaisen hyväksyntämme epäoikeudenmukaiselle tulonjaolle ja jatkuvalle tuloerojen kasvulle maiden sisällä ja välillä.

Maailma maksaa yritysten verovenkoilusta kovaa hintaa. Pelkästään kehitysmaista pakenee vuosittain jopa 900 miljardia euroa, mikä on yhdeksän kertaa enemmän kuin kansainvälisen kehitysavun määrä. Joidenkin arvioiden mukaan yli 50 prosenttia maailmankaupasta kulkee veroparatiisien kautta. Suomesta veroparatiiseihin pakenee vuosittain useita miljardeja euroja. Miksi ihmeessä sallimme tämän?

Hallitusohjelmassa Suomi on sitoutunut toimimaan kansainvälisen veronkierron lopettamiseksi ja valtiovarainministeri Urpilainen on toivonut YK:n roolin vahvistamista taistelussa veronkiertoa ja veroparatiiseja vastaan.

Rahamarkkinoilla pelisääntöjen on oltava valtioiden rajat ylittäviä. Siksi Suomen pitää olla aloitteellinen kansainvälisissä neuvottelupöydissä: meidän pitää vaatia kansainvälisten yritysten maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkistamista ja automaattista verotietojen vaihtoa valtioiden välillä. Tarvitsemme myös OECD:n nykykriteerejä tiukemman ja kattavamman listauksen veroparatiiseista. Tähän on nyt mahdollisuus, kun EU:ssa käsitellään EU:n toimintaasuunnitelmaa veronkierron ehkäisemiseksi.

Veroparatiisiyhtiöt toimivat kansainvälisesti, joten emme voi vain vaatia toimenpiteitä muilta. Meidän on kehitettävä talouden oikeudenmukaisuutta lisääviä sääntöjä myös kansallisella tasolla, valtion ja kuntien päätöksenteossa.

Monet kunnat ovat säästöjä hakiessaan päätyneet ulkoistamaan sosiaali- ja terveyspalveluitaan kansainvälisille yrityksille, joiden hyvä tulos on suurelta osin veronkierron ja veroparatiisien ansiota. Nykyinen hankintalaki ei mahdollista sitä, että pitäisimme verosuunnittelua syynä välttää palveluiden ostamista tietyltä yritykseltä. Tämän vuoksi valtiovarainministeriön pitääkin aktiivisesti selvittää, millä keinoilla kunnat voisivat suosia yrityksiä, jotka eivät harjoita epäeettistä verosuunnittelua. Voisimmeko esimerkiksi antaa kilpailutuksessa lisäpisteitä yrityksille, jotka julkaisevat maakohtaisia tilinpäätöstietoja?

Viime syksynä eduskunta hyväksyi tarkastusvaliokunnan verovajeraportin, jossa tarkastusvaliokunta edellytti, että hallituksen on tuotava eduskunnalle vuosittain arvio kansallisen verovajeen koosta, veropaon syistä sekä toimenpiteistä veropaon pienentämiseksi. Raportointi tulee lisäämään kansallista avoimuutta ja poliittista tietoisuutta veropaon haitoista, jotka molemmat ovat edellytyksiä taistelussa hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Kehitys- ja ulkoministerit ovat puolestaan ryhtyneet mm. yhteistyöhön vero-oikeudenmukaisuutta ajavan Tax Justice Networkin kanssa. Uutta kehityspolitiikkaa hahmottavassa post 2015-prosessissa tulee ottaa yhdeksi painopisteeksi kehitysmaiden kyky ehkäistä pääomapakoa. Myös ministeri Ihalaiselta odotetaan konkreettisia toimenpiteitä nyt, kun EU:n hankintadirektiivejä ja tilinpäätösdirektiiviä ollaan uudistamassa.

Veronkierron lopettaminen on nostettava talouspolitiikan keskiöön. Jos niin ei tehdä, voimme yhtä hyvin jauhaa leikkauksista ja säästöistä hamaan hyvinvointiyhteiskunnan loppuun sakka, jolloin viimeinenkin terveysasema on ulkoistettu kansainvälisten veroparatiisiyhtiöiden pyöritettäväksi.

Jaa sivu: