— Outi Alanko-Kahiluoto

Ei kaikelle ikäsyrjinnälle

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen haluaa selvittää, pitäisikö uudet työntekijät irtisanoa ennen vanhoja. Käytännössä uudet työntekijät ovat nuoria, joten Ruotsin mallin käyttöönotto syrjisi nuoria työntekijöitä. Urpilainen sanoo, ettei hän tiedä, onko malli oikeudenmukainen, mutta haluaa selvittää sen silti.

Hyvä valtiovarainministeri, malli on epäoikeudenmukainen. Se ajaisi nuoret, vastavalmistuneet ja työpaikkaa vaihtavat muita heikompaan asemaan työmarkkinoilla. Ikäsyrjintä ei vähene yhtään, jos se käännetään ikääntyneistä nuoriin. Nuorten syrjiminen ei ole sen kunniakkaampaa kuin ikääntyneiden. Työntekijöiden yhteistä etua ei palvele se, että heikossa asemassa olevien asemaa heikennetään entisestään. Tässä työllisyystilanteessa nuorten on jo nyt vaikea saada ensimmäistä työpaikkaa. Nuoren pitkittyvä työttömyys kasvattaa riskiä syrjäytyä työmarkkinoilta vuosikymmeniksi. Se vasta tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Eikö valtiovarainministeriä huoleta nuorisotyöttömyyden kasvu?

Sekä nuorten että ikääntyneiden työllistymisen esteet tulisi purkaa. Niin nuorten kuin ikääntyneen palkkaaminen voi olla työnantajalle riski: nuori nainen voi tulla raskaaksi, ikääntyneitä taas ei uskalleta palkata eläkevastuiden pelossa. Ikäperusteinen irtisanomisjärjestys lisäisi vain ikääntyneiden syrjintää entisestään työhönottotilanteessa. Alan tai työpaikan vaihtaminen vaikeutuisi.

Miksi sosiaalidemokraattinen valtiovarainministeri ei esitä ratkaisua, jota ei maksettaisi työntekijän selkänahasta? Vanhemmuuden kustannukset pitäisi vihdoin jakaa. Ruotsin mallin sijaan voitaisiin eläketurvajärjestelmään tehdä muutoksia kustannusten vähentämiseksi ikääntyneiden viimeiselle työnantajalle.

Ikä tai sukupuoli ei saisi koskaan olla yksin työllistymisen esteenä. Etenkin nuorilla naisilla on vaikeuksia päästä vakituisiin työsuhteisiin. Esteenä ovat useimmiten työnantajille kohdistuvat äitiydestä aiheutuvat kustannukset. Joidenkin laskelmien mukaan yhdestä raskaudesta työnantajille koituu noin kymmenentuhannen euron suuruinen kustannus. Äitiydestä aiheutuvia kustannuksia on vihdoin ja viimein tasattava. Miksei Urpilainen ehdota tätä?

Konkretiaa kaipaa myös työn ja sosiaaliturvan yhteensovitus, jota hallitus on luvannut parantaa keinona nostaa työllisyysastetta. Lupausta ei ehditä lunastaa tällä hallituskaudella, ellei päätöksiä saada pian aikaan. Hyvä edistysaskel olisi työttömyysturvan suojaosa, esimerkiksi 300 euroa kuussa: työtön voisi ansaita 300 euroa kuussa ilman, että se leikkaisi työttömyysturvaa. Jo pitkään ministeriön selvityksen alla ollut työttömän verokortti tulisi myös vihdoin saada käyttöön.

Ikääntyneitä suosiva irtisanomisjärjestys olisi ristiriidassa myös nuorisotakuun tavoitteiden kanssa ja olisi siten koko hallitusohjelman vastainen. Hallitus on sopinut, että työurien pidentämiseen tähtäävät toimet kohdistetaan niin työuran alkuun, keskelle kuin loppupäähän. Yhden työntekijä- tai ikäryhmän aseman heikentäminen ei luo Suomeen lisää työtä saati työpaikkoja. Työllisyysastetta on nostettava kaikenikäisten kohdalla. Ikääntyneiden osalta voitaisiin eläkejärjestelmään tehdä muutoksia niin, että sairaseläkkeelle jääminen ei toisi niin suurta rasitetta viimeisen työnantajan taloudelle.

Työtulojen ja sosiaaliturvan parempi yhteensovittaminen nostaisi kaikenikäisten työllisyysastetta. Tarvitsemme nimenomaan rakenteellisiakin uudistuksia - vanhemmuuden kustannusten tasapuolisempaa jakamista, sosiaaliturvan päivittämistä - joiden tarvetta demaritkaan eivät kiistä - rohkeus vain puuttuu. Työuria ei pidennetä uusia syrjiviä ja epäoikeudenmukaisia rakenteita luomalla, vaan purkamalla vanhoja!

Jaa sivu: