— Outi Alanko-Kahiluoto

Vihreitä keinoja köyhyyden vähentämiseksi ja kannattavan työn tekemiseksi

Eduskuntaryhmämme kokoontui tänään ja eilen Lahteen keskustelemaan edessä olevaista budjettineuvotteluista ja politiikan syksystä. Neuvotteluissa erityisen tärkeitä ovat työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset.

Vihreiden mielestä kehnoa taloutta ei pidä ratkoa leikkaamalla sosiaaliturvaa tai ihmisten arjen kannalta tärkeitä palveluita. Kannatamme rakenteellisia uudistuksia, jotka nostavat työllisyysastetta, vähentävät köyhyyttä, luovat uusia työpaikkoja, parantavat hyvinvointia ja lisäävät yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi homekoulujen ja sairaaloiden korjaaminen ja työnteon kannattavuuden lisääminen olisivat tällaisia uudistuksia.

Pätkätyön kannattamattomuudesta kertoo tosiasia, että työttömältä jää keskimäärin vain 37 prosenttia käteen lyhytaikaisesta työstä, koska työttömyysturva ja tuet leikkautuvat samalla. 15 prosentilla työttömistä palkasta jää käteen alle viidennes. Nämä niinsanotut kannustinloukut johtavat pitkittyvään työttömyyteen ja sulkevat helposti kokonaan työelämän ulkopuolelle niin koulutusta vailla olevat nuoret kuin yksinhuoltajat ja vakityösuhteesta putoavat viiskymppisetkin.

Tällä hallituskaudella työnteon esteitä on purettu poistamalla puolison työtulojen vaikutus työttömän puolison työmarkkinatukeen, säätämällä kokeilu pitkäaikaistyöttömän työllistymisbonuksesta sekä pidentämällä asumistuen tarkastelujaksoa puoleen vuoteen.

Vihreiden mielestä perustulo olisi paras tapa yksinkertaistaa perusturvaa ja tehdä työnteko aina kannattavaksi. Esitämme syksyn neuvotteluihin mietittäväksi myös seuraavia keinoja työn esteiden purkamiseksi, työllisyysasteen nostamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi:

1) Työttömän verokortti

Työttömän verokortin avulla työtön voi ottaa vastaan tilapäistyötä pelkäämättä työttömyyskorvauksen viivästymistä. Se vähentää byrokratiaa ja parantaa tulojen ennustettavuutta. Verokorttiin merkityn prosentin mukainen osuus palkasta siirtyisi työttömyyskassalle tai Kelalle sekä verottajalle. Verokortin prosentista tilapäistä työtä tekevä henkilö näkisi suoraan, kuinka paljon hänelle jää ansaitusta palkasta käteen.

Nykyisin tilapäistöiden varassa oleva työtön ei useinkaan uskalla ottaa satunnaista työkeikkaa vastaan, sillä työttömyysturva voi työkeikan seurauksena viivästyä tavalla, jonka kestoa voi olla mahdoton ennakoida. Jos työttömällä tässä tilanteessa olisi työttömän verokortti, jatkuisi työttömyysturva normaalisti täysimääräisenä satunnaisista tuloista huolimatta, eikä työttömän tarvitsisi pelätä, että pieni lisäansio ylittää työttömyysturvan saantiehdot. Työnantaja tilittäisi palkasta tukien leikkausta vastaavan summan suoraan Kelalle tai kassalle ja verottajalle. Verrattuna soviteltuun päivärahaan byrokratia ja tulojen ennustettavuus paranisivat olennaisesti.

2) Työmarkkinatuen suojaosa

Vihreät ehdottivat jo hallitusneuvotteluissa työttömyysturvaan vapaata tuloa eli suojaosaa, joka voisi olla esimerkiksi 300 euroa. Työtön voisi ansaita 300 euroa kuussa ilman, että se leikkaisi työttömyysturvaa. Uudistus myös loiventaisi tuloeroja pelkkää työttömän työmarkkinatukea saavien työttömien ja ansiosidonnaista päivärahaa saavien työttömien saavien välillä. Jokainen tienattu euro tulisi täysimääräisenä käteen. Esimerkiksi työtön kirvesmies saisi tienata 300 euroa kuussa vapaasti ilman, että työttömyysturva heikkenisi.

Pahimmassa työttömyysloukussa ovat ne työmarkkinatuen saajat, jotka joutuvat turvautumaan myös toimeentulotukeen ja asumistukeen. Etenkin pääkaupunkiseudulla riittämätöntä asumistukea joudutaan usein täydentämään toimeentulotuella. Yhdessä nämä kolme etuutta muodostavat katiskan, josta työttömän on hyvin vaikea ponnistella ulos.

3) Asumistuen suojaosa

Asumistuen leikkautuminen pienten työtulojen seurauksena muodostaa yhden työnteon esteen. Jos ansiotulosta jätettäisiin ottamatta huomioon vapaata tuloa 400 euroa kuussa, asumistuki nousisi kaikilla työssäkäyvillä asumistuen saajilla 128 eurolla kuussa, mikä osaltaan parantaisi työttömyydestä ansiotyöhön siirtymisen houkuttelevuutta.

4) Vapaan tulon kasvattaminen toimeentulotuessa

Työmarkkinatuen suojaosan työhön kannustavaa vaikutusta voitaisiin vahvistaa siten, että myös toimeentulotuessa olevaa etuoikeutetun eli vapaan tulon osuutta kasvatettaisiin. Nykyään etuoikeutetun tulon osuus on 20 prosenttia palkasta tai korkeintaan 150 euroa kuukaudessa, mutta se voitaisiin nostaa esimerkiksi 50 prosenttiin palkasta. Nykyisin sosiaalitoimen laskureissa sovelletaan usein automaattista 20 prosentin leikkuria, eli 20 prosenttia saaduista työtuloista jätetään huomioon ottamatta, mutta ei välttämättä 150 euroon saakka.

Edellä esitetyt toimet muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jotka poistaisivat työnteon esteitä, vähentäisivät köyhyyttä ja nostaisivat työllisyysastetta. Näitä keinoja kannattaisi selvittää keinoina parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta työllisyysasteen nostamiseksi. Sitä myös hallitusohjelmassa on luvattu edistää.

Jaa sivu: