— Outi Alanko-Kahiluoto

Miten toimeentulotukea pitäisi uudistaa?

Hallitus teki juuri historiallisen päätöksen siitä, että työtön voi ansaita tietyn summan rahaa ilman, että työttömyysturva ja asumistuki heti pienenevät. Tätä osaa tuloista kutsutaan suojaosaksi. Suojaosa on suuri parannus työn ja sosiaaliturvan yhteensovituksessa. Samanlainen suojaosa on jo ollut pienenä toimeentulotuessa. Nyt on syytä pohtia, pitäisikö myös toimeentulotuen suojaosaa nostaa, jotta uudistus toimisi kunnolla.

Olen samaa mieltä kuin Osmo Soininvaara, joka päivän Hesarissa sanoo, ettei toimeentulotukeen pidä aina tehdä samaa korotusta kuin muihin etuuksiin, koska köyhän kannalta toimeentulotuki on pahin mahdollinen katiska: harkinnanvarainen, byrokraattinen ja kyykyttävä tapa jakaa ihmisille roposia elämisen edellytysten turvaamiseksi. Juuri tästä syystä toimeentulotuen alikäyttö on Suomessa yleistä. Toimeentulotukea ei aina haeta, koska pelätään toimeentulotuen nöyryyttävää ja byrokraattista hakuprosessia. Me Vihreät olemmekin ehdottaneet tukiviidakon korvaajaksi kannustavaa ja ennustettavaa perustuloa.

Toimeentulotuki on sosiaaliturvan muoto, josta ei ole alun perin edes tarkoitettu ”kannustavaa”, koska se on tarkoitettu lyhytaikaiseksi tueksi yllättäviin ja poikkeuksellisiin menoihin. Siksi toimeentulotuen kannustavuudesta huolehditaan parhaiten nostamalla perusturva ja asumistuki sellaiselle tolalle, että toimeentulotuki jää oikeasti viimesijaiseksi ja lyhytkestoiseksi sosiaaliturvan muodoksi.

Me Vihreät ehdotimme budjettineuvotteluissa, että suojaosaa korotettaisiin työmarkkinatuen ja asumistuen lisäksi myös toimeentulotuessa, mutta ei yhtä paljon kuin työmarkkinatuessa ja asumistuessa. Ensisijaisten etuuksien on tarkoituksenmukaista olla suurempia kuin viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen. Ehdotimme, että työmarkkinatuen suojaosa olisi 300 euroa kuukaudessa ja asumistuen suojaosa 400 euroa kuukaudessa. Nämä vaatimukset saimmekin läpi.

Esitimme lisäksi, että myös toimeentulotuessa olevaa etuoikeutetun eli vapaan tulon osuus olisi aina 150 euroa kuukaudessa, mikä olisi parannus nykytilaan. Nykyään etuoikeutetun tulon osuus on 20 prosenttia palkasta tai korkeintaan 150 euroa kuukaudessa. Nykyisin sosiaalitoimen laskureissa sovelletaan usein automaattista 20 prosentin leikkuria, eli 20 prosenttia saaduista työtuloista jätetään huomioon ottamatta, mutta ei välttämättä 150 euroon saakka. Suojaosan vakiinnuttaminen aina 150 euroon kuukaudessa tekisi laista ennustettavamman ja nykyistä paremman, kun lakia ei voitaisi soveltaa asiakkaan kannalta epäedullisemman vaihtoehdon mukaan. Toimeentulotuen etuoikeutetun tulon pitäisi olla henkilökohtainen, ei kotitalouskohtainen, jolloin puolison tai lapsen satunnaiset tulot eivät vähentäisi toisen perheenjäsenen toimeentulotukea.

Toimeentulotuen suojaosan kasvattaminen ei kuitenkaan poistaisi toimeentulotuen perusongelmaa. Kun ihmiset joutuvat elämään toimeentulotuella pitkään, puhe toimeentulotuen viimesijaisuudesta ja lyhytaikaisuudesta ei enää vastaa todellisuutta. Yhä useammat joutuvat elämään toimeentulotuella pidempään kuin alun perin on tarkoitettu. Siksi on tärkeää esittää kysymys, miten estetään ihmisten joutuminen toimeentulotuelle ylipäätään. Tässä tullaan asumisen kustannuksiin.

Nykyisin toimeentulotuesta on tullut Kelan asumistuen lisä, mikä ei ole mielekästä toimeentulotuen kustannuksista huolehtivien kuntien kannalta eikä myöskään pienituloisten auttamisen kannalta. THL ehdotti keväällä ilmestyneessä selvityksessään Kaikenikäisten Suomi, että asumistukea parannettaisiin niin, että nykyistä harvempi asumistuen saaja joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen. Kuten THL:n raportissa tuodaan esiin, tavallisesti toimeentulotuessa korvataan selvästi korkeampia asumismenoja kuin Kelan asumistuessa. Seurauksena on toimeentulotuen muuttuminen pysyväluonteiseksi tueksi suurella osalla perusturvan varassa olevista. Siksi THL ehdottaa raportissaan, että asumismenojen korvauksen tasot ja määräysperusteet yhdenmukaistettaisiin asumistuessa ja toimeentulotuessa. Monen köyhyystutkijan mielestä tämä olisi oikea keino auttaa toimeentulotuelle joutuneita sen sijaan, että vapaan tulon rajaa toimeentulotuessa kasvatetaan.

Lisäksi asumistuessa tulisi sallia nykyistä suurempaa kuntakohtaista vaihtelua kuten toimeentulotuessakin, jolloin pääkaupunkiseudun korkeat vuokrat voitaisiin ottaa huomioon. Tämä olisi yhteiskunnan kannalta kustannustehokasta, sillä jo nykyjärjestelmässä puolet asumistukeen tehdystä korotuksesta palautuu toimeentulotuen alenemisena.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä THL:n ehdotukseen kannattaa tarttua. Kun köyhyystutkijat eivät kannata toimentulotuen suojaosan nostamista, täytyy tutkia, miten voisimme parantaa ihmisten tilannetta niin, että entistä harvemman pitää tukeutua toimeentulotukeen. Köyhyystutkijoiden mukaan työnteon kannustavuus lisääntyy aina, kun kotitalouksia siirtyy pois toimeentulotuelta ensisijaisten etuuksien piiriin.

Jaa sivu: