— Outi Alanko-Kahiluoto

Uudistetaan rakenteita, ei juustohöylätä

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus ei enää ole kestävällä pohjalla. Joka ikinen päivä jää enemmän suomalaisia eläkkeelle kuin astuu mukaan työelämään. Valtio velkaantuu, eikä meillä ole varaa nykyisiin palveluihin, ellemme tee rakenteellisia uudistuksia. Jos rakenteita ei uudisteta, joudutaan säästöjä tekemään budjetteja juustohöyläämällä, mistä kärsivät palveluita eniten tarvitsevat eli yhteiskunnan pienituloisimmat.

Tätä emme halua. Vihreät pitää tärkeänä, että päätöksissä otetaan huomioon paitsi tulevat sukupolvet, myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Siksi hallituksen rakennepoliittinen ohjelma on tärkeä päätös. Meidän on löydettävä uusia tapoja järjestää hyvinvointipalvelut aikaisempaa tehokkaammin ja edullisemmin.

Vanhusten laitoshoidon purkaminen on esimerkki uudistuksesta, joka oikein toteutettuna tuo sekä säästöjä että parempia palveluja. Raskasta ja kallista laitoshoitoa pitää kehittää avohoidon suuntaan, kunhan se toteutetaan viisaasti. Valtaosa ikääntyneistä myös haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin se hyvän kotihoidon avulla on mahdollista. Ja kotihoidon on nimenomaan oltava hyvää - heitteille ei saa jättää ketään.

Rahaa säästyy ja palvelut paranevat, jos lopetamme ihmisten pallottelun ja annamme heidän tarvitsemansa avun ajoissa. Jatkossa esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluihin pitää päästä samasta osoitteesta. Pois lähettämisen ja vastuun siirtämisen kulttuurista on päästävä eroon.

Hyvinvointivaltion pelastaminen edellyttää työllisyysasteen nostamista. Meidän on pystyttävä vähentämään koulupudokkuutta ja syrjäytymistä. Siksi toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitusta on viisasta uudistaa siten, ettemme palkitse oppilaitoksia enää niinkään sisään otettujen opiskelijoiden määrästä kuin siitä, miten hyvin ne huolehtivat opiskelijoista: kuinka suuri osa opiskelijoista suorittaa opintonsa ja saa näin itselleen ammattitaidon, jota ilman nykyajan työelämässä ei pärjää.

Rakennepoliittisen ohjelman toimeenpano on pitkälti kuntien vastuulla. Myös kunnissa on löydettävä paikallisia ratkaisuja asioiden tekemiseksi nykyistä fiksummin. Vuosina 2015–2016 toteutettavat kuntakokeilut ovat tilaisuus etsiä ratkaisuja, joista voidaan ottaa oppia ympäri Suomea.

Turhasta byrokratiasta ja paperinpyörittelystä voidaan kunnissa luopua ilman, että kukaan kärsii. Miksi koulutettujen sosiaalityöntekijöiden pitää käyttää työaikaansa pienituloisten ihmisten tiliotteiden läpikäymiseen, kun samaan aikaan Kelan hallussa on tiedot vähimmäisetuuksia saavien ihmisten tuloista ja toimeentulotuen perusosa voidaan hyvin maksaa suoraan Kelasta? Sosiaalityöntekijöiden työaika vapautuisi siihen, mihin heidät on koulutettu: ihmisten auttamiseen.

Vihreät ovatkin tyytyväisiä, että hallitus on viimein päättänyt kokeilla toimeentulotuen perusosan siirtoa Kelan maksettavaksi. STM arvioi, että siirtämällä toimeentulotuen perusosan maksatus Kelaan voidaan säästää vuosittain jopa yli 50 m€.

Kaikille lienee selvää, että tärkein rakenteiden uudistus on sosiaali- ja terveyspalveluiden ja –rahoituksen remontti. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on kaadettava raja-aitoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä, samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon väliltä. Siiloutuneita palvelurakenteita pitää purkaa.

On hyvä, että osana sote-uudistusta selvitetään myös mahdollisuus purkaa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen monikanavaisuus. Yksikanavaiseen rahoitukseen siirtymällä säästäisi veronmaksajien rahoja ja kaventaisi terveyseroja merkittävästi.

Lue Outin koko ryhmäpuheenvuoro.

 

Jaa sivu: