— Outi Alanko-Kahiluoto

Luovilla aloilla työskentelevien ja muiden itsensä työllistäjien asemaa parannettava

Työelämä on muuttunut vauhdilla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vakituisten ja kokoaikaisten työsuhteiden tilalle ja rinnalle on tullut entistä enemmän erilaisia pätkä- ja silpputöitä. Reilusti yli puolet kaikista uusista työsuhteista on nimenomaan väliaikaisia, ei-vakituisia, ei-jatkuvia, ei-kokoaikaisia töitä.

Enemmistö silpputyöläisistä on naisia, sillä kolmikanta ei vieläkään ole saanut jaettua vanhemmuuden kustannuksia kaikkien työnantajien kesken. Vihreät kannattaa sitä, että myös miesvaltaisten alojen työantajat osallistuisivat vanhemmuuden kustannusten jakamiseen. Silloin myös nuori nainen olisi työnantajalle yhtä kannattava työntekijä palkattavaksi kuin nuori mies.

Kaikkein nopeimmin kasvava joukko muuttuneilla ja moninaistuneilla työmarkkinoilla ovat itsensä työllistäjät. 2000-luvun alussa heitä oli 120000, mutta tuoreimpien tilastojen mukaan itsensä työllistäjiä on jo noin 170000 suomalaista. Enää kyse ei ole vain marginaalista ilmiöstä.

Keitä itsensä työllistäjät sitten ovat? Toisin kuin yleensä luullaan, itsensä työllistäjät eivät ole vain luovan työn tekijöitä. Itsensä työllistäjät ovat yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita ja apurahansaajia. Joukossa on muun muassa rakennusmiehiä, kampaajia, kosmetologeja, kääntäjiä, toimittajia, taiteilijoita, kirjanpitäjiä, akateemisia erityisasiantuntijoita, siivoojia. Itsensä työllistäjäksi sanotaan henkilöä, joka ei ole palkkatyösuhteessa eikä yrittäjä, vaan toimii näiden välimaastossa. Työ on pääasiassa keikkaluontoista tai lyhytaikaista. Jatkuvan työsopimuksen sijaan itsensä työllistäjällä voi olla toimeksianto- tai konsulttisopimuksia.

Mistä itsensä työllistäjien määrän nopea kasvu sitten johtuu? Työnantajalle on helpompi ostaa työpanos itsensä työllistäjältä, sillä näin työnantaja välttää työnantajamaksut.

Työsopimuslain mukaan työtä tehdään vain joko työsuhteessa tai yrittäjänä, jolloin itsensä työllistäjä on työmarkkinoilla väliinputoaja. Itsensä työllistäjät ovat työelämän alipalkattuja torppareita ja lainsuojattomia, jotka jäävät vaille ansioturvaa ja yrittäjän eläketurvaa. Työoikeus ei suojaa heitä eikä heillä ole kollektiivista neuvotteluasemaa kuten palkansaajilla. He ovat työmarkkinoilla heikoimmassa asemassa.

Annan yhden esimerkin. Ollakseen oikeutettu työttömyysturvaan itsensä työllistäjän on pystyttävä todistamaan, että hän ei työllisty päätoimisesti omassa työssään. Todistustaakka siitä, ettei työtä ole tiedossa, on siis henkilöllä itsellään, mikä johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin ja TE-toimistojen ratkaisut vaihtelevat toimistosta toiseen. Moni työttömyysturvaa saava päätyy siksi kieltäytymään väliaikaisesta työstä, ettei menettäisi työkeikan jälkeen oikeutta työttömyysturvaan, jos TE-toimisto tulkitsee henkilön yrittäjäksi. Tämä ei ole kenenkään edun mukaista, ei yksilön itsensä eikä yhteiskunnan. Vihreiden mielestä työn vastaanottaminen on tehtävä mahdolliseksi ja työn on oltava aina kannattavaa.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu aikana, jolloin työsuhteet olivat pysyviä palkkatyösuhteita. Lainsäädäntöä pitää uudistaa, sillä enää työmarkkinoiden heikoimpia ei voida ajaa nurkkaan. Aivan kuten pätkätyö, itsensä työllistäminen on vakiintunut pysyvästi osaksi työmarkkinoita. Työtä tullaan tulevaisuudessa tekemään yhä enemmän itse työllistettynä.

Miten sitten itsensä työllistäviä voidaan auttaa? Vihreät kannattaa palkansaajajärjestöjen kanneoikeutta, jotta järjestöt voisivat puolustaa työelämässä heikommassa asemassa olevien työehtoja ja oikeussuojaa. Kiireellisin korjaustarve itsensä työllistäjien aseman parantamiseksi olisi käsitteellisten epäselvyyksien poistaminen työsuhteessa olevan ja yrittäjän määritelmän välillä. Määritelmiä ja kriteereitä pitää täsmentää siten, että itsensä työllistävä täyttää palkansaajan tunnusmerkit ja on oikeutettu samaan työttömyysturvaan kuin muutkin työtä tekevät. Työsuhteen tunnusmerkistöä olisi mahdollista laventaa siten, että myös toimeksiantosopimuksilla työskentelevät itsensä työllistäjät on mahdollista rinnastaa palkkatyösuhteessa oleviksi. Tämä tekisi sosiaaliturvasta ennustettavan ja vähentäisi väliinputoajien määrää.

Vaalien 2011 jälkeisissä hallitusneuvotteluissa Vihreät vaati hallitusohjelmaan kirjausta, että hallituskaudella tullaan erikseen selvittämään ”työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa olevan itsensä työllistämisen ongelmakohdat sosiaalivakuutus- ja työlainsäädännössä”. Hallitusohjelmassa vastuu itsensä työllistävien aseman parantamisesta annetaan kolmikannalle: ”Selvitysten ja arviointien perusteella päätetään kolmikantaisesti tarvittavista jatkotoimista, jotka voivat olla myös lainsäädäntömuutoksia”.

Perusteellista selvitystyötä itsensä työllistäjien aseman parantamiseksi on tehty niin työ- ja elinkeinoministeriössä kuin sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta ratkaisevia lakiesityksiä eivät ministerit ole tehneet. Työryhmätyöskentelyssä ilmeni erimielisyyksiä. Kolmikannan erimielisyys ei kuitenkaan saisi olla esteenä sille, että työelämän heikompiosaisten asemaa parannetaan. Kysymys itsensä työllistäjien eläke- ja sosiaaliturvan parantamisesta on siirtymässä ratkaistavaksi syksyn eläkeneuvotteluissa. Mutta muistavatko palkansaajajärjestöt ja työnantajien edustaja neuvottelupöydässä työelämän lainsuojattomia? Vihreiden kanta on, ettei itsensä työllistäjien asia saa hukkua muihin eläke- ja työllisyyslinjauksiin. Työministeri Ihalaisen (sd.) vastuulla on puolestaan ajaa sellaista muutosta työlainsäädäntöön, joka täsmentäisi itsensä työllistäjien paikkaa lainsäädännössä.

Kaikki vakinaista kokopäivätyötä tekevien ja yrittäjien välimaastoon putoavat eivät ole itsensä työllistäjiä. Miten luodaan turvaverkot kaikille katkotöitä tekeville? Vihreiden vastaus on perustulo. Perustulo poistaisi nykyisiä järjettömiä ja nöyryyttäviä byrokratialoukkuja, tekisi sosiaaliturvasta yhdenmukaisemman ja helpottaisi työn vastaanottamista. Perustulosta hyötyisivät merkittävästi juuri ne silpputyötä tekevät, jotka nyt putoavat vanhentuneen sosiaaliturvajärjestelmän aukkoihin.

Olin eilen Turussa vappupuhujana. Ehdotin puheessani, että Suomessa kokeiltaisiin perustuloa vaihtoehtona hallituksen suunnittelemalle ns. osallistavalle sosiaaliturvalle. STM:ssä on ministeri Paula Risikon (kok.) johdolla suunniteltu osallistavan sosiaaliturvan alueellista kokeilua. Joidenkin kaavailujen mukaan osallistavan sosiaaliturvan ideana olisi lisätä pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvan vastikkeellisuutta. Minusta voisimme hyvin antaa työttömän itsensä päätettäväksi, vaihtaisiko hän työttömyysetuutensa perustuloon, jonka päälle hän saisi vapaasti ansaita työtuloja perustulon pienentymättä, vai osallistuisiko hän osallistavan sosiaaliturvan kokeiluun, jossa työttömälle osoitetaan tiettyjä osallistumisen tapoja ehtona työttömyysturvan maksamiselle.

Ero perustulon ja osallistavan sosiaaliturvan välillä on siinä, että perustulo antaisi ihmisen itsensä päättää, mikä hänelle on mielekäs työllistymisen tapa. Pelkoa ansioiden menetyksestä työllistymisen takia ei olisi. Työllistyminen voisi kuitenkin olla väylä työmarkkinoille.

Vihreiden näkemys on se, että kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus sosiaaliturvaan työn tekemisen ja teettämisen tavoista riippumatta. Luovan työn tekijät ja muut itsensä työllistäjät ovat nykypäivän prekariaattia, jonka aseman parantaminen edellyttää niin poliitikkojen kuin työelämäosapuolten heräämistä.

Jaa sivu: