— Outi Alanko-Kahiluoto

Asumistukeen Vihreiden ajamia parannuksia

Eräs tämän kevään ilonaiheistani on uusi asumistukilaki, joka selkeyttää asumistukijärjestelmää ja parantaa erityisesti pienituloisten lapsiperheiden asemaa. Hallituksen lakiesitys käsiteltiin ja hyväksyttiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa viime viikolla.

Laki korottaa enimmäisvuokran määrää. Lapsiperheillä asumistuen nousu on uudistuksen ansiosta keskimäärin 36 euroa kuukaudessa. Esityksessä on huomioitu enimmäisasumismenojen korotus 50 eurolla kuukaudessa, joka sovittiin jo kolmen vuoden takaisissa hallitusneuvotteluissa, sekä vuokran omavastuuosuuksien alentaminen 8 prosentilla.

Lakiin sisältyy myös asumistuen 300 euron suojaosa ansiotuloja saavalle. Asumistuen ennakointi tulee myös helpommaksi, kun asumistukea saavalla on oikeus ansaita 300 euroa kuukaudessa tuen pienentymättä. Aikaisemmin olemme jo päättäneet vastaavasta 300 euron suojaosasta työttömyysturvaan. Yhdessä molemmat suojaosat parantavat pienituloisen mahdollisuuksia tehdä lyhytaikaista työtä ja vähentävät toimeentulotuen tarvetta.

Asumisen kalleus on etenkin suurissa kaupungeissa työttömyyden ohella merkittävin köyhyyttä aiheuttava syy. Työmarkkinatuen ja/tai asumistuen saajista useimmat ovat myös toimeentulotuen saajia. Yhdessä nämä etuudet muodostavat katiskan, josta työttömän on ollut vaikea omin avuin päästä pois. Työttömyysrahan ja asumistuen suojaosat ovat apu, jonka avulla työttömyydestä on myös mahdollista ponnistaa pois.

Uusi laki pitää sisällään pienen, mutta oikeudenmukaisuuden näkökulmasta merkittävän muutoksen: lapsen tulot tai omaishoidontuen hoitopalkkiot eivät enää vaikuta ruokakunnan asumistukeen. Jatkossa esimerkiksi lapsen kesätienestit tai harrastusstipendit eivät voi vähentää asumistukea.

Asumistuki on nykyisin yksi vaikeaselkoisimmista sosiaaliturvan muodosta. Jatkossa enimmäisvuokrat lasketaan yksinkertaisesti vain asunnon sijainnin ja ruokakunnan koon mukaan. Enää asumistukeen asunnon ominaisuudet (koko, varustetaso tai lämmitysjärjestelmä) eivät vaikuta asumistukeen. Nykyisten monimutkaisten ja sekavien kriteerien mukaan asumistuen määrään vaikuttavat asunnon vuokran, pinta-alan ja sijainnin lisäksi asunnon ominaisuudet, kuten valmistumis- ja perusparannusvuosi, lämmitysjärjestelmä ja varustetaso. Näitä ei jatkossa enää kytätä. Omavastuu on aina 20 % hyväksyttävistä menoista ja kasvaa lineaarisesti, mikä helpottaa omavastuun ennakointia.

Jatkossa tukea myönnetään enimmäisasumismenojen määrään asti myös isompiin ja neliövuokraltaan kalliimpiin asuntoihin. Vuokra-asunnoista on huutava pula, joten tämä on perusteltua. Myöskään omaisuus ei enää jatkossa vaikuta asumistuen määrään. Puhelinosaketta ei siis tarvitse myydä saadakseen asumistukea. Vähämerkityksistä ei ole sekään, että uuden lain ansiosta asunnon vaihtaminen tulee asukkaalle nykyistä helpommaksi. Esimerkiksi työn perässä on helpompi liikkua.

Asumistuen suurin ongelma on nykyisin siinä, että todelliset vuokrat ovat karanneet kauas asumistuen ulottumattomiin. Jatkossa kuilu todellisen vuokran ja asumistuen välillä ei enää repeä, sillä asumistukea tarkistetaan vuosittain sekä kansaneläkeindeksin että tilastokeskuksen vuokraindeksin mukaan.

Asumistukilain uudistus ei kuitenkaan ratkaise sitä ongelmaa, että vuokrat ovat jo ehtineet revetä kauas todellisista vuokrista. Tätä kuilua lailla ei kurota umpeen, vaikka kuilu ei enää jatkossa kasvakaan. Etenkin suurissa kaupungeissa asumisen kalleus on suuri ongelma ja erityisesti yksin asuvien asema vaikea.

Asumistukilaki parantaa pienituloisten tilannetta, mutta monta ongelmaa jää edelleen ratkaisematta. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä olisi perusteltua sallia asumistuessa nykyistä enemmän kuntakohtaista vaihtelua. Tämä tarkoittaisi, että nostaisimme asumistukea siellä, missä asuminen on kalliimpaa. Korotus ei edes tulisi kovin kalliiksi, sillä asumisen hintaa paremmin vastaava asumistuki pienentäisi toimeentulotukimenoja. Tätä ehdottaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tuoreessa julkaisussaan Kaikenikäisten Suomi (2013).

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin saada asumisen hintaa alas. Tämä taas ei onnistu ilman riittävää asuntotuotantoa ja etenkin kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista, josta suuri vastuu on asuntoministerin salkkua hallussaan pitävillä sosiaalidemokraateilla.

Jaa sivu: