— Outi Alanko-Kahiluoto

Löysäily kauppa- ja investointisuojasopimuksissa heikentää suomalaisyritysten kilpailuasemaa ja lisää työttömyyttä

Paraikaa valmisteltavana oleva EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppa- ja investointisuojasopimus CETA on hyvin samansuuntainen kuin vastaava, USA:n kanssa neuvoteltavana oleva sopimus. EU:n ja Kanadan välinen sopimus näyttää kuitenkin etenevän sammutetuin lyhdyn vailla juuri minkäänlaista keskustelua.

Tämä on hämmästyttävää, sillä investointisuoja on vakava uhka edistyksellisen ympäristölainsäädännön kehittämiselle. Investointisuoja antaisi esimerkiksi Suomeen investoivalle ulkomaiselle kaivosyhtiölle mahdollisuuden riitauttaa Suomen ympäristölakeja ja esittää vahingonkorvausvaateita liiketoimintansa haittaamisesta.

Valmistellaanko Kanadan sopimusta sammutetuin lyhdyin, jotta määrällisesti vielä vaikuttavampi sopimus Yhdysvaltain kanssa voitaisiin hyväksyä kuin läpihuutojuttuna Kanadan sopimusmallin mukaisesti?

Eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi äänin 18-7 EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen eli CETA:n investointisuojineen. Vihreiden kansanedustaja Anni Sinnemäki äänesti hävinneen vastaesityksen puolesta.

Vihreiden mielestä minkään maan yritysten ei enää pitäisi saada tehdä voittoja tai saada perusteetonta kilpailuetua purkamalla ympäristö-, kuluttajansuoja- tai työsuojelunormeja tai jäädyttämällä niiden kehityksen.

Toisin kuin Suomessa, Saksassa ja Ranskassa päättäjät ovat asettaneet investointisuojan kyseenalaiseksi - he eivät halua luovuttaa oikeuttaan päättää ympäristö-, työsuojelu- ja kuluttajanormeistaan monikansallisten yritysten haltuun.

Etenkin Kokoomuksessa on käsittämätöntä piittaamattomuutta kotimaisen yritystoiminnan tulevista kilpailuedellytyksistä, kuten myös eurooppalaisen ympäristö-, kuluttajansuoja- ja työsuojelunormeja koskevan päätösvallan heikkenemisestä. On myös demokratian kannalta kyseenalaista, miten vähän kansalaiset tietävät edustajiensa kannoista etenkin sopimuksen investointisuojaosuuteen.

Osa yrityselämän edustajista suhtautuu investointisuojan heikentymiseen vastuuttomasti, mikä ei lupaa hyvää kotimaiselle työllisyydelle tai modernien vientiyritysten kehitykselle. Esimerkiksi Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen (Kok.) on todennut, että ”Jossakin vaiheessa tässä maassa on pakko hyväksyä sellainen periaate, että yrittämisen arvot ovat tärkeämpiä kuin ympäristön arvot”.

Lausunto osoittaa, ettei kotimaisten yrittäjien järjestön strategista johtoa edustavalla päättäjällä ole ymmärrystä suomalaisen viennin menestymisen edellytyksistä. Vihreiden mielestä Suomen tulisi olla etulinjassa energia- ja resurssitehokkuudessa fiksun teknologian aloilla. Lisäksi meidän tulisi tukkia lainsäädännöstä porsaanreiät, joilla vanhaan maailmaan ripustautuvat yritykset vielä koettavat välttää ilmastonmuutoksesta ja ympäristön kuormittumisesta johtuvat väistämättömät muutokset.

Halpaan energiaan sekä kapeaan ja puutteelliseen tuotekehitykseen tähdänneen metsäteollisuuden romahdus on esimerkki Mäkysen edustaman ajattelun tuloksista. Jos vielä tulevan työllisyyden ja vientimahdollisuuksien kannalta avainasemassa olevien pienten ja keskisuurten yritysten järjestöjohto ajaa samantapaista politiikkaa nyt kuin metsäteollisuuden patujohtajat aikanaan, on maamme tulevaisuus surullinen - voimme saman tien tilata rekallisen tuhkaa ja heitellä sen päällemme.

Jos vapaakauppasopimuksia tehdään, niihin kytketty investointisuoja pitää hylätä. Fiksut, menestyvät yritykset toimivat kehityksen etulinjassa eivätkä nojaa vanhanaikaistuvan lainsäädännön porsaanreikiin.

Onneksi nuorelle Slush-yrittäjäpolvelle ympäristöasiat ovat sentään jo oleellisia. Ympäristön huomioiminen myös aikaansaa tuottavaa bisnestä sen sijaan, että nojauduttaisiin halpaan energiaan tai mahdollisuuteen törsätä luonnonvaroja tehottomasti. Toivottavasti nuoret yrittäjät tekevät vallankumouksen myös yrittäjäjärjestöissä!

Suomen päättäjien tulisi vastaavasti tukea uutta vastuullista liiketoimintaa ja liittyä Saksan ja Ranskan joukkoon. Jos haluamme edistää vastuullista työllisyyden kehitystä myös tulevaisuudessa, meidän pitää nyt puolustaa eurooppalaisia yrityksiä, kuluttajia, ympäristöä ja työntekijöitä - ja kyseenalaistaa ympäristönormeja purkava vapaakauppa- ja investointisuojasopimus.

Jaa sivu: